158. the best moment for a long time

Jotkut ovat varmaan jo huomanneet et Turkalle on tullut uusi hevonen Noisette. Se saapui tallille pari viikkoa sitten. Itsekkin olen sen selkään päässyt pari kertaa. Nose on kaunis kouluheppa joka omaa hienon ravin ja kivan ratsastettavuuden. Ollaan sen kanssa tehty ihan perus juttui väistöistä laukan vaihtoihin ja se tuntuu osaavaan todella paljon kuhan siitä ensin saa kuirittua sen kankeuden ja jäykkyyden poies. Nose on siis täysin tunti hommissa kunhan saa vähän kuntoa kohotettua. Saatte varmasti kuulla lisää tästä tammasta myöhemminkin!

Noisku auringonlaskussa pellolla

Viime tiistaina pääsin käymään myös tämän ihanan valkoisen ponin kyydissä. Se muistutti taasen mua siitä kuinka ihanaa on vaan päästellä menemään pitkin peltoa. Tarkoitus oli ratsia ponia vähän läpi ja antaa sen päästellä ihan kunnolla. Mulla meni hetki saaha poni kuulolle kun mentiin pellolla kokoajan jolloin poni oli tietenkin menossa enimmäkseen pää ylhäällä ja kaasupohjaas kun taas ois pitänyt mennä kaulakaarella ja takaset polkemassa syvellä mahan alla. Pääasiahan oli että molemmilla on hauskaa ja saatiin nauttia yhdessä menosta. Toivottavasti pian pääsisin taasen Meesun selkään.

syksy 2013 (c) selina

Eilen pääsin pitkästä aikaa maastoileen Toton kans. Oli aivan super kivaa mennä syksyisessä mettässä, jossa oli jo puidenlehdet muuttuneet keltaisiksi ja oransseiksi. Laukkailtiin rennosti pitkin hiekkabaanoja. Ravailtiin rennosti puolipitkin ohjin ja käveltiin ihan pikku polkuja pitkin suon laitaa. Kaikki oli vaan niin ihanaa. Hiljaisuudessa, kahdestaan rakkaan kanssa. Harmillisesti alkoi pimeä puskemaan esiin ja kuu nousi taivaalle, se oli vielä liian himmeä näyttämään sitä vähääkään valoa mitä se talvella näyttää lumea vasten. Pitää kaiketi alkaa aikastamaan maastoon lähtöä jotta pääsee vielä valosan aikaan lenkeilemään.

Tänään tulikin hieman yllätys ratsastus. Aikomuksena oli vain mennä pitään äitille ja Tollerolle tuntia mutta päädyinkin pystytukkaisen pikkusuokin kyytiin. Eihän mulla tietenkään ollut ratsikamoja mukana joten kollareilla mentiin ja ratsikengät jalassa.

Taisin hieman luulla liikoja siitä että jätkä olisikin kauheampi ratsastaa. Olihan se alkuun kakea, mutta hyvän taivuttelun ja askeleiden läpi käymisen jälkeen alkoi se toimimaan ihan kivasti. Tehtiin ihan perus juttuja, mutta hyvin täsmällisesti ja huolella. Muutamat väistöt ja lisäykset, sekä pituushalkaisijat joissa pysähykset. Vaihot onnistuivat melko hyvin. Sitten kun alkoi pyytämään vaihtoja tiheämmin niin tuli sieltä niitä ristilaukkoja ja rikkojakin. Otin hetkeksi puomin käyttöön, jolloin Pisko sai yhden helpomman vaihdon mutta teetätin muutamia vaihtoja ilman puomia hieman hassulla kuviolla. Lopulta tuli monesti putkeen puhtaat vaihot joihin oli hyvä lopettaa laukkaaminen. Loppuraveissa otettiin muutamat hassut lisäykset ja kaheksikolla sisälle reilusti taivuttaen. Nyt oiskin aikomusta ratsia Piskolla hieman useammin jotta se ois vireessä lokakuun kisoja varten.

taiteellista (c) selina