160 kuvahaaste osa 1

Tarkoitukseni oli jo kesäkuussa että tekisin tämän kuvahaasteen. Nyt kuitenkin pääsin toteuttamaan tämän postausken. En tee sitä ihan samallailla kuin muut, vaan nyt ensimmäiseen osassa laitan kuvia vain Totosta. Ajattelin että teen tämän saman haasteen myös Mesen, Piskon ja Penan kuvilla? Vai mitä olette mieltä? Näillä voisin hieman paikkailla niitä pitkiä postaus välejä joihin en ole saanut uusia kuvia julkaistavaksi.

Lempi estekuva

Kuva on otettu meidän ensimmäisestä estevalkasta joka sujui tosi hyvin. 

Lempi koulukuva

Näitä oli niin monta kivaa mut tässä yksi josa minäkin olin ihan fiksu, jos ei lasketa tota mun outoa tapaa katsoa menosuuntaan kypärän lipan alta.

Lempi yhteyskuva

Tässä on vaan tosikivat värit ja muutenkin omasta mielestä tosi onnistunut. Sekä ne ihanat muistot kun Toto tuli mulle tammikuussa ylläpitoon.

Lempi kisakuva

Nää kisat meni niin hyvin ja tää kuva on muutenkin tosi ihana, Toto hyppää isolla ilmavaralla ja minäkin olen ihan siedettävästi.

Lempi epäonnistumiskuva

Tämä taitaa olla ainut epäonnistumis kuva mikä meistä löytyy. Kuvassa Toto just ottaa askeleen kun seisen sen selässä ja meinaan tippua.

Lempi maastoestekuva

Kauheesti ei olla muunlaisia maastoesteitä pompittu, jos ei lasketa ojien ylihyppäämistä joskus metässä.

Kuva, johon liittyy muistoja

Viimekeväänä uskaltauduin pellolle pelkillä päitsillä laukkailemaan. Tyttö ei yrittänytkään mitään tyhmää♥

Ensimmäinen kuva meistä

Taisi olla toinen kerta Toton selässä syksyllä 11.8

Paras kesäkuva

Kesässä oli paljon hyviä muistoja ja tämä oli yksi parhaimmista ja se saatiin vielä ikuistettuakin.

Paras talvikuva

Tämä kuva otettiin marraskuussa jo ennen ylläpitoon tulemista. Ensilumessa minun synttäripäivänä (;

Tunnelmallisin kuva

Tää on niin ihana ku molempien rakkaiden kanssa lumisessa maisemassa auringon laskussa♥

159. minun huonot tallitavat

En vieläkään saanut kunkkari postausta julkaisu valmiiksi. Päätin kuitenkin kuvaamattoman viikon jälkeen julkaista tälläsen postauksen jossa kerron minun huonoista tallitavoista. Yleensä koitan puolustellakin näitä jollain tyhmillä syillä jotka nyt päätin tänne kertoa.


1. puhelimen käyttö hevosen selässä
Tämä on hyvin monen  ratsastajan "ongelma" ja samaistun itsekkin tähän. Mitä sitä muutakaan tekisi kävellessä alku-, loppu- tai välikäyntejä kentällä, pellolla tai maastossa? Jos vaikka seuraisi ympäristöä ja näin välttäisi tapaturmien sattumisen, jota onneksi ei ole vielä tapahtunut. Kerran ollaan tosiaan tultu Toton kans laukalla pellolta Satun takapihalle, minulla toinen käsi ohjissa ja toinen puhelimessa.. Toto oli vähän villiintynyt kun kävelimme Ponskun aijan ohi jossa Ponsu otti juuri kohdalla pukkilaukka lähdöt ja Toto tottakai perässä. Jos mulla ois ollut ohjat käessä ja puhelin pois olisin voinut ennakoida tilanteen tapahtumattomaksi.

2. kypärättä ratsastaminen
Hyppään ehkä liiankin usein heppojen kyytiin ilman kypärää. Vaikkapa viedessä tai hakiessa niitä laitumelta, silloin niillä ei eides olesuitsia pelkillä päitsillä mennään. Joskus jopa itellä molemmissa käsissä hepat. Laitsallahan piitää aina saaha ottaa söpöjä kuvia kun ite istuu kyydissä. Joskus juoksuttaessa on tullut käytyä pollen kyydissä tai silloin kun on katsottu ontuuko hevonen ja painoa tarvittu selkään. Sekä se kun joku sanoo et tuu äkkii kokkeileen tätä tää on tänää tosi kiva! Mää käyn äkkiä vaan! -voi sitä silloinkin sattua.

Merellähän tippuu vain veteen tai pehmeelle rannalle! -Mut jos se heppa astuukin vahingossa päälle?

Ei täältä kuitenkaan päälleen tipu! - Mitä jos tänään tippuukin?

3. Hevosten taluttaminen pelkällä kaulanarulla
Mie kuskaan lähes aina hepan pelkällä kaulanarulla tarhaan tai talliin. Miksikö? No ei ravi  laittaa päittiä, se viekin niin kauvan aikaa. Ja jos joku kysyy niin kyllähän se heppa lähtee päitsetkin päässä jos se halua, ei sitä pysty pitämään kun se päättää et nyt mennään. Tääkin on totta mutta koittaisko se oikeesti ees lähteä jos sillä on päitsen, että pelkkä naru kaulalla?

4. Karsinan oven auki jättäminen 
Kun lähden hakemaan jottai tavaroita kaapista, talikkoa lantalasta tms. Onhan ne monesti lähtenyt sieltä kävelemään tai ovat laukanneet pihalle mut se on vaan jotenkin niin kauheen työläs laittaa kiinni.

Siinä taisivat olla ne pää paheet joita tulee tehtyä... No mitäs tykkästte tälläisestä postauksesta ja kiinostaako teitä jos tekisin jonkin laista kuvahaasteen?

R.I.P Salvador B ♥

lepää rauhassa pikkujättiläinen,

jäämme kaipaamaan sinua♥

158. the best moment for a long time

Jotkut ovat varmaan jo huomanneet et Turkalle on tullut uusi hevonen Noisette. Se saapui tallille pari viikkoa sitten. Itsekkin olen sen selkään päässyt pari kertaa. Nose on kaunis kouluheppa joka omaa hienon ravin ja kivan ratsastettavuuden. Ollaan sen kanssa tehty ihan perus juttui väistöistä laukan vaihtoihin ja se tuntuu osaavaan todella paljon kuhan siitä ensin saa kuirittua sen kankeuden ja jäykkyyden poies. Nose on siis täysin tunti hommissa kunhan saa vähän kuntoa kohotettua. Saatte varmasti kuulla lisää tästä tammasta myöhemminkin!

Noisku auringonlaskussa pellolla

Viime tiistaina pääsin käymään myös tämän ihanan valkoisen ponin kyydissä. Se muistutti taasen mua siitä kuinka ihanaa on vaan päästellä menemään pitkin peltoa. Tarkoitus oli ratsia ponia vähän läpi ja antaa sen päästellä ihan kunnolla. Mulla meni hetki saaha poni kuulolle kun mentiin pellolla kokoajan jolloin poni oli tietenkin menossa enimmäkseen pää ylhäällä ja kaasupohjaas kun taas ois pitänyt mennä kaulakaarella ja takaset polkemassa syvellä mahan alla. Pääasiahan oli että molemmilla on hauskaa ja saatiin nauttia yhdessä menosta. Toivottavasti pian pääsisin taasen Meesun selkään.

syksy 2013 (c) selina

Eilen pääsin pitkästä aikaa maastoileen Toton kans. Oli aivan super kivaa mennä syksyisessä mettässä, jossa oli jo puidenlehdet muuttuneet keltaisiksi ja oransseiksi. Laukkailtiin rennosti pitkin hiekkabaanoja. Ravailtiin rennosti puolipitkin ohjin ja käveltiin ihan pikku polkuja pitkin suon laitaa. Kaikki oli vaan niin ihanaa. Hiljaisuudessa, kahdestaan rakkaan kanssa. Harmillisesti alkoi pimeä puskemaan esiin ja kuu nousi taivaalle, se oli vielä liian himmeä näyttämään sitä vähääkään valoa mitä se talvella näyttää lumea vasten. Pitää kaiketi alkaa aikastamaan maastoon lähtöä jotta pääsee vielä valosan aikaan lenkeilemään.

Tänään tulikin hieman yllätys ratsastus. Aikomuksena oli vain mennä pitään äitille ja Tollerolle tuntia mutta päädyinkin pystytukkaisen pikkusuokin kyytiin. Eihän mulla tietenkään ollut ratsikamoja mukana joten kollareilla mentiin ja ratsikengät jalassa.

Taisin hieman luulla liikoja siitä että jätkä olisikin kauheampi ratsastaa. Olihan se alkuun kakea, mutta hyvän taivuttelun ja askeleiden läpi käymisen jälkeen alkoi se toimimaan ihan kivasti. Tehtiin ihan perus juttuja, mutta hyvin täsmällisesti ja huolella. Muutamat väistöt ja lisäykset, sekä pituushalkaisijat joissa pysähykset. Vaihot onnistuivat melko hyvin. Sitten kun alkoi pyytämään vaihtoja tiheämmin niin tuli sieltä niitä ristilaukkoja ja rikkojakin. Otin hetkeksi puomin käyttöön, jolloin Pisko sai yhden helpomman vaihdon mutta teetätin muutamia vaihtoja ilman puomia hieman hassulla kuviolla. Lopulta tuli monesti putkeen puhtaat vaihot joihin oli hyvä lopettaa laukkaaminen. Loppuraveissa otettiin muutamat hassut lisäykset ja kaheksikolla sisälle reilusti taivuttaen. Nyt oiskin aikomusta ratsia Piskolla hieman useammin jotta se ois vireessä lokakuun kisoja varten.

taiteellista (c) selina

157. hevostelua

Postaus oli takoitus julkaista ennen ypäjälle lähtöä! Mutta parempi myöhään kun ei millonkaan.

Viikko kaksi viikkoa on taas kulunut ja paljon on ehtinyt tapahtua! Saatiin haettua Sale takas suomeen, siitä reissusta onkin tulossa oma postaus kuhan kerkeän sen tekemään. 

Toto kuvat ovat viime torstailta (c) Jonppe

Sale on ratsinut Totoa  eilen ja tänää ihan kunnolla ja kyllähän sen huomasi varsinkin tänään ei tarvinnut keskittyä siihen et saan sen ensiksi kunnolla avuille ja läpi molemmista suunnista. Vaan pääsin suoraan tekemään erilaisia tehtäviä.

Suoraan ratsastusta, pysähyksiä, peruutuksia, siirtymiä pysähyksestä raviin ja takasin pysähykseen, avoja, väistöjä, laukan nostoja, laukka voltteja ja siirtymiä hitaampiin askellajeihin. Toto oli ihan huippu. Se kuunteli niin hyvin jalkaa ja istuntaa. Tästä kiitos kuuluu Salelle!

Sunnuntaina oli hieman estereeniä ennen kunkkareita. Torstaina strattaapi taas auto kohti etelää. Tällä kertaa vinkka perässä! Sieltä saatte paljon kuvia ja videoo.

Esteet ylittyivät melko vaivattomasti. Muutama puotus tuli kun en saanut tuotua Vilmaa oikeaan kohtaan.

Mentiin loppu verryttelyt ottamaan pellolle. Ratsin vielä kaikki askellajit läpi. Vilma tuntui tosi kivalle. Se oli oikein pehmeä ja helppo ratsastaa. Peltokuvat on Liisan ottamia.

Onko kukaan tulossa Suomenratsujen Kuninkaallisiin? Tai oletteko olleet siellä aijempina vuosina?