136. kisat ja kuulumisia kuvien kera

Pitkästä aikaa kerkeen kirjottelemaan kuulumis postausta menneestä viikosta.

 

Ollaan menty koulureeneissä nyt molempina tiistaina. Ne on menny molemmat hyvin ja ollaan tehty vastalaukka kaarteita sekä avoja ja sulkuja. Hyppy reenit pidettiin ennen kisoja ja mentiin alkuun pieniä tekniikka tehtäviä ja loppuun 90cm uusinta radan tapasta.

 

 

Perjantai ja lauantai mentiin pellolla. Ekana päivänä Toto oli tosi hyvä ja en ajatellutkaan että Toto ois seuraavana päivänä yhtä kiva. Joten lauantai mentiin enimmäkseen rennosti humputtelua ja vähän irrottelua.

 

 

 

 

Ollaan myös reenailtu nyt kolmena päivänä huomiseen katrilliin. Tässä pientä ensi makua tulevasta.

 

 

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Sunnuntaina oli sitten meijän toiset estekisat. Luokkina toimivat 80cm ja 90cm. En jaksa kummemmin selitellä mitä tehtiin, kun koko päivä oli taas juoksemista paikasta a paikkaan b kuten aina kun kisat on kotona... 

Päivä oli aurinkoinen ja oli mukavan lämmin ilma. 80cm rata meni hyvin, muutamia huolimattomia hyppyjä tuli mutta Toto onneks pelasti ja nosti koivet ajoissa. Saatiin 0-0 rata ajalla 27.69 ja se oli vain 0.07 sekunnin päässä kolmannesta sijasta. Eli tultiin neljänsiksi ja ensimmäisiksi ei sijoittuneiksi.

 

 

 

90cm ei sitten mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Verkka meni hyvin. Toto hyppäs isoja ja ilmavia hyppyjä. Rata alkoi hyvin tai ainakin ne kolme ensimmäistä estettä... neljäs oli sarja ja tultiin siihen vähän turhan etupainoisena ja en saanut vasempia apuja läpi jolloin se loikkas vasemmalta ohi ja Satu sattui sopivasti seisomaan siinä, molempien mielessä kävi pikasesti se ettäi Toto kunnioita ihmisia kauhen paljon. Muttan onneks fiksuna tyttönä väisti Satua! 

No uusi lähestyminen, mutta huono sellainen en edelleenkään saanut vasemmalta läpi jolloin tuli uus kielto harmittavasti. Saatiin siis hylky mutta kun oli seurakisat ja tuomari antoi luvan jatkoimmen radan loppuun. Kolmannella kerralla mentiin yli ja loppu rata menikin sitten tosi kivasti.

 



 

kiitos kaikille kuvaajille!

136. Pin Rock's Mermaid 20.3.2011->

Reilut 3 vuotta tullut täyteen tämän maailman rakkaimman ponin kanssa!♥

 

Tänään ajattelin kertoa teille meidän polun ihan alusta lähtien tähän päivään asti! Toivottavasti jaksatte lukea loppuun asti ja koitan tehdä mahdollisimman järkevän ja selkeän tästä! (sitä siitä ei oikein tullut mutta saa kelvata!)

Tästä se lähtee!

(pahoitteluni tämän oli tarkoitus tulla jo 20.3 mutta aika ei vaan kerta kaikkiaan riittänyt sen toteuttamiseen)

 

Jos palattaisiin 3vuotta taakse päin. Oli normaali maanantai iltapäivä ja oltiin Miian kanssa tallihommissa Aaltokankaalla. Ennen tuntien alkua Ankki kysy et oisko hetki aikaa jutella ennen kuin se lähtee tuntien pitoon. Tietenkinhän mulla oli. Saman tien alkoin miettiin et mitäköhän sillä ois asiaa, saisinkohan hoitaa Reneä? tai jotain muuta kivaa ja vastuullista? Kaverit vaan sanoi että jouvut vaan tekeen jottai "paska"hommia. No kello tuli viiden ja menin jutteleen Ankille et mitä asiaa sillä mulle oli. Eka kysymys oli et missä asun ja totesin vaa et Saarelassa, tuolla kaukana... Ankki sit suoraa kysy et haluisinko alkaa valmentautumaan yhdellä ponilla joka asuu Sanginsuussa ja joka viikko olisi kouluvalmennus jne. Olin vaan silleen joo tottakai haluun. Sitten soitin äitille ja porukat suostu siihen. Juteltiin vielä keskiviikkona lisää ja päätettiin lähtee kattoon saman viikon sunnuntaina tytön ja sen äitin(Liisan ja Satun) valmennusta Pikkaralaan. Liisa oli menossa Sallilla ja Satu Katilla hyppäämään. Salli alkoikin yllättäen ontumana ja Liisa viettikin valmennus ajan meihin tutustuen, oikeestaa äitiin.. Mie olin nii ujo et en uskltanu kauheesti puhuu mitään, pitelin vaa Sallia ja olin hiljaa. Valmennuksen jälkeen mentiin Turkkaan. Silloin sillä oli vain viis hevosta, Mese, Salli, Kati, Roco ja Hissu sekä vain kaksi pikkusta siirtotallia. Siellä se pieni valkoinen poni oli, olikohan se rakkautta ensisilmäyksellä vai vasta sen jälkeen ku selkään olin päässyt? sitä en muista mutta oli se vain sydämmen valloittaja tuo poni joka oli yltäpäältä kurassa ja tuijotteli söpösti aitojen sisältä.  Sovittiin sitten ensimmäinen valmennus seuraavalle torstaille. Edellisinä öinä en sitten nukkunut ollenkaan ku jännitin nii hirveesti. Vihdoin koitti päivä kun pääsin nousemaan Mesen kyytiin, onneksi valkka oli peruttu, mutta pääsin ratsimaan itsenäisesti. Mese oli juuri niin ihana kuin osasin kuvitella. Eihän me menty mitenkään kummallisuuksia mutta se laukka oli niin ihanaa(vaikka kukaan muu ei siitä tykkääkkään on se edelliin mitä ihanin) Seuraavana päivänä Satu pyys mua mukaan maastoileen, samaan aikaan ku oltiin menossa tallille nii Ankki soitti Satulle et tykkäsinkö Meesusta et haluunko jatkaa valmentautumista, ja tietysti tykkäsin ja halusin. Maastossa sitten mentiin lujaa! En voinut uskoa todeksi et minulla oli nyt liikutus/valmennusponi josta myöhemmin tuli hoitoponini.

 

pyydän anteeksi joidenkin kuvien laatua

Aluksi oli tarkoitus että mennään vaan koulua Mesen kans, mutta sitten Satu pyyskin mua et alkaisin myös hyppään sillä. Mikä ois sen parempaa kuin Maailman parhain opetusponi jolla pääsee reenaamaan kaikkea!

 

 

 

Koko kesä reenattiin koulua ja esteitä korkeimmillaan mentiin 100cm tehtäviä, sekä maastoilin toosi paljon Miian kans ja menin melkein joka kerta ilman satulaa. Luotin poniin jo tällöin koko sydämmestäni. Saatettiin lähtee ilmansatulaa kunnon päästättelymaastoon ja aina oli nii hauskaa. Lähin jokaiselle Liisan ja Mesen kisareissulle mukaan ja käytiin jopa Helsingissä asti pony eventissä.

 

 

 



 Pyörittäkööhän mutterista laatua paremmalle!

 

 Kesä vaihtui syksyyn ja oli vuorossa meijän ekat  estekisat! Menin 70cm ja tultiin luokassa 1. sijalle.

 

Syksy jatkettiin reenaamista. Mentiin aina sen mukaan miten kenttä oli kunnossa. Kerettiin käyvä yhdet ulkopuoliset kisat, joissa meillä tippui yks este. Mentiin reenissä jopa 110cm esteen yli hienosti ja se taisikin jäädä viimeiseksi hyppykerraksemme piitkään aikaan. Niin kuin mikään tarina ei ole täydellinen ei ollut meidänkään... Mersulla alkoi etujalat turvottelemaan se ei ontunut tai mitään mutta siirryttiin kevyempään ratsimiseen. Satu päätti käyttää Mesen jalat tutkittavana ja selvis että sillä oli molemmissa etujalkojen syvän koukistaja jänteen tukisiteet on revähtänyt, se ei tapahtunut yllättäen vaan on kuulemma pikku hiljaa "puhejennu" Tämän jälkeen liikutus lopetettiin kokonaan ja minäkin lopetin Turkalla... Kävin ehkä 2 kertaa lokakuun jälkeen tallilla ennen vuojen vaihetta. Tässä vaiheessa etsin itelleni vuokrahevosta ja onneksi en sitä koskaan saanut!



Tunsin itseni "petturiksi" olin jättänyt tämän ihanan ponin joka oli opettanut mulle niin paljon...

Pitkän neljän kuukauden jälkeen Satu soitti mulle ja kysyi että haluanko alkaa kävelyttäen kuntouttaan meseä. Miten edes oisin voinut kieltäytyä?! Varsinkin kun tuntui että olin sen Meselle velkaa niistä 4kk joiden aikana en käynyt hoivaamassa ponia ollenkaan, vaikka niin rakas mulle olikin. Kun pääsin tallille Meesu oli lihonut! ja likainen kuin mikä! Meijän liikutukset meni pääsääntöisesti mettässä hangessa tarpoessa ja pellolla kävellessä.

 

 

Lumien sulettua aloin ratsimaan enemmän kentällä. Olin oppinut hieman muodon/peräänannon ratsastuksesta. Aloin sitten työstään Meseä oikeasti. Alussa se oli hankalaa mutta pikku hiljaa saatiin ihan kivojakin pätkiä. Kesän alussa saatiin jo ravailla hieman. Jatkoin ravissa samaa mitä tein käynnissäkin. En tietenkään joka päivä ratsastanut koulua, oli niitä ihania kevät päiviä jolloin vaan löhöiltiin ja opeteltiin uusia temppuja, Meesu osas nostaa toisen jalan ilmaan ja tehä agility temppuja.

 

 



Vihdoin koitti loma ja kävin lähes joka päivä touhuileen Mesen kans. Pian päästiin jo laukkaileen. Ekat laukat otin maastossa kenellekkään ketomatta. Se oli vaan niin ihanaa laukata metässä, ei me lujjaa menty mutta siitä oli kulunut lähes vuosi kun viimeksi sain tolla ponilla laukata. Kesällä menin edelleen paljon ilman satulaa. Loppu kesästä päästiin jo tunneille, Mesekin alkoi pikkuhiljaa palaileen tunti hommiin mutta mun ratsastukseni ei siihen loppuneet. Saatiin jatkaa reenailua.

 

Melkein kaikku kuvat on otettu onnettomuuden jälkeen, koska sain turvaliivi pakon..

 

 

 Sitten tulikin pieni takapakki, ei ponille vaan minulle... Tipuin Sallilta suoraan selälleni kenttään, sain selkääni valehtelematta appelsiinin kokoisen patin. Kuulemma selkälihaskalvoni oli revennyt ja lihas nesteet nosusivat patiksi. Tuloksena sain alkuun 2vk ratsastus kiellon mutta eihän se riittänyt mihinkään. Pelkkä kävelykin oli tuskaa kun patti ei antanut myöten missään tilanteessa. Pikku hiljaa pääsin takaisin hepan kyytiin ja takaisin reenin pariin.

 

Elokuussa päästiin ihka ensimmäisiin koulukisoihimme. Joissa menimme He C yli 56% ja He B n. 53%. En saanut ponia kulkemaan oikein päin kummallakaan radalla, no sen näki kyllä arvostelussakin.

 

Selkäni parannuttua kokonaan alettiin menemään myös paljon pellolla. Menin myös ensimmäistä kertaa päitsillä. Kokeilin myös kaulanarulla.... sillon se ei ollut aivan se meijän juttu!

Talvi saapui jo kovaa vauhtia tuoden lunta ja pakkasta. Käytiin vielä yhdet kisat ennen maneesi kauden alkua. Ne olivat muhoksella ja siellä saatiin ensimmäinen koulukisa sijoituksemme 2.sija! Poni oli aivan uskomattoman hieno tona päivänä♥ Pian saapuikin jo joulu ja uusi vuosi, tuoden uusia juttuja!

 



 

  

 

 Vuosi vaihtui ja uudet kisat jo häämöttivätkin. Kisat jotka menivät kaikkein parhaiten! Reeni tuotti tulosta. Molemmista radoista reilu 63% ja toiseksi kummassakin luokassa

Kuvat koulureenistä ennen kisoja.

 

 

Helmikuussa alettiin käymään säännöllisesti lauantain tunneilla. Menimme melkein aina ilman penkkiä kun kaikki tuntui vaan paljon helpommalta ilman kuin penkin kanssa. Reenin keskellä muistettiin myös pitämään hauskaa, laukkailemassa pellolla niin pulkka kuin suksetkin perässä.

 

Kerran myös päädyin ratsimaan pelkällä kaulanarulla. Se onnistui paljon paremmin kuin kesällä!

Loppu keväästä oli kevätrieha ja hiihtoratsikisat. Siellä me ei oikein pärjätty kun tuli vähän liikaa mutkia matkaan.

 

 

 

 

 

 

Lumet alkoivat sulamaan ja päästiin hyppäämään! Mese oli ihan liekeissä ja kuskas mua ku märkää rättiä pitkin kenttää. Tarkoitus oli mennä ihan pieniä mutta Liisa sitten vähän nostikin niitä. Loppujen lopuksi hypättiin 90cm. Seuraavina päivinä tarkastelin ponin jalkoja ja hyvät ne oli! Ei turvotusta tai muutakaan merkkiä siitä että jalat eivät olisi kunnossa.

Kevään aikana ei enempää hypätty, keskityttiin ihan kouluratsastukseen kesän kisoja ootellen.  Ensimmäiset aluekoulukisat päästiin starttaamaan toukokuussa äimärautiolla. Ne ei mennyt ihan suunnitellusti mua jännitti ihan hirveesti heti kun pääsin maneesista ulos kisaradalle. No ponihan oli just niinku mie jännittyny eikä antanut läheskään kaikkea mihin ois pistynyt. Virheistä oppineena jatkoimme reenaamista. Tällä kertaa oli vuorossa Power Cup johon sisälty myös esterata (80cm) Esteissä oltiin 2sijalla ja poni oli ihan sika hyvä. Koulukin meni ihan ok ja saatiin 57% Oltais päästy finaaliin asti, mutta sattui huono ajankohta niin jouduttiin se peruuttamaan. Se ei kuitenkaan haitannut.

Kevät 2013

Kesä 2013

 Kesä mentiin koulua puksuttaen ja esteitä hypelleen. Sekaan mahtui tietysti myös humputtelua ja maastoilu sekä yksi uitto kerta merellä.

 

Loppu kesä häämötti jo edessä päin. Pian alkoi koulut ja aloin käymään vakituisesti Salen koulutunneille Mesen kans. Edistyttiin tosi paljon, päästiin tekemään avoja laukassa ja sain paljon paremman tuntuman poniin muutenkin. Syksyllä oli muutamat hyppykisat vielä jonne päästiin.

Kuten kuvista huomasitten nii hyvin meni kisat! Ne olivatkin sitten viimeiset kisat tällä ponilla loppuvuoteen. Syksyn tultua jatkoimme hieman rajotetummin kun tunnit vei enemmäm Meesun "aikaa" ja sain tyytyä viikonloppu ratsimisiin ja hölläilyihin.

Pian satoikin jo ensilumi ja lähdettiin pellolle ratsastamaan. Menin ekan kerran pellolla kaulanarulla.

Pian saapuikin jo joulu ja käytiin joulumaastossa kuten edellisenäkin vuonna! Vuosi vaihtui ja ponin liikutus vaan väheni. Kuvioihin astui Toto ylläpitoheppani. En vieläkään lopettanu ponin hoitmista vaikka sen kyytiin en päässytkään kauheen montaa kertaa. Muutamat kerrat mentiin pelkällä kaulanarulla kun se on paljon yksin kertasenpaa mennä sillä.

Kerran päästiin kokeilemaan myös kankia.

Talvi kului ja kevät tuli. Pääsin taas pitkästä aikaa ponin kyytiin ja lähdettiin kaulanarulla ihan kunnolla peltoileen.

Nyt ollaan päästy tähän päivään asti! Pitkä aika on takan päin mutta lisää on vielä tulossa! Pointsit sille joka jaksoi lukea!

Tässä on poni jota rakastan,
poni jonka ostaisin saman tien itselleni,
maailman paras opetus poni,
rakkain ystäväni♥