maanantai 30. toukokuuta 2016

estekisoissa ja merellä

meri kuvat on ottanut äiti ja estekisa materiaalit on Jompen käsialaa
Sunnuntaina (29.5) starttasimme Ankkurilahden ratsastajien järjestämissä 1-tason estekilpailuissa. Menimme vain yhden luokan, joka oli 80cm arvostelulla 367.2. En ollut koskaan ennen mennyt tuolla arvostelulla eli perusradalta jatketaan uusintaan uuden lähtömerkin jälkeen. Tämä oli oikeastaan ihan hyvä, sillä kerkesin vetää henkeä ja aloittaa rauhassa uusinnan.


Kokopäivän oli todella lämmin ja ihanan kesäinen. Välillä tosin oli niin kuuma, että tuli jo talvea ikävä. Taidan olla enemmän talvi- kuin kesäihmisiä. Tosin kesällä saa paremmin kuvaajia, kun heidän sormet ja varpaat eivät ole jäässä! Paltaanpa kuitenkin takaisin kisoihin.

Kisoihin lähdimme hyvissä ajoin, jotta kerkesin katsomaan Susannen radan edellisestä luokasta. Mukaan sain kuvaajaksi Jompen ja vanhemmat toimivat enemmänkin hoitajan roolissa. Kerkesinkin hyvin katsoa hieman kisoja ja jutella tuttujen kanssa ennen kuin aloimme varustaa Peikkoa. 

Lastatessa Peikkoa ulos trailerista sen toinen etunen hieman lipesi ja se tuli pienellä ryminällä loppu matkan alas. Samalla se polkaisi toista takakenkää jonka seurauksena kaviosta lähti pieni palanen irti. Hieman värkättyämme saimme ikävästi törröttävän naulan pois. Kenkä oli kuitenkin suhteellisen hyvin kiinni ja päätin startata. Onneksi tänään (tiistaina 31.5) tukee kengittäjä ja Peikko saa uudet kengät jalkaansa.


Pääsin melko nopeasti radan kävelyyn. Rata oli melko yksinkertainen ja helppo muistaa vaikka en opetellutkaan sitä etukäteen ratapiirustuksesta. Perusrata alkoi oikeasta kierroksesta 8 laukan pysty-okseri linjalla, 3 oli pysty lävistäjällä oikeasta, 4 oli myös pysty lävistäjällä vasemmasta, 5 oli sarja lävistäjällä oikeasta, 6 – 7 oli kaareva pysty-okseri linja vasemmasta kymmenellä laukka-askeleella. Tähän päättyi perusrata. Uusinta alkoi, 8 oli yksittäinen okseri oikeasta, 9 oli pysty lävistäjällä oikeasta, 10 trippeli lävistäjällä vasemmasta, 11 sarja lävistäjällä oikeasta, 12 pysty lävistäjällä vasemmasta. Tämän jälkeen päättyi uusinta. Rata oli suhteellisen pitkä, 12 estettä ja 14 hyppyä. Ehdottomasti pisin rata mitä on menty, Treeneissäkin on hypätty vain 8 esteen rataa.

Radan kävelyn jälkeen suuntasin maneesiin, jossa oli sileän verryttely. Minulla ei ollut kiire verrytellä, sillä lähtönumeroni oli vasta numerolla 18. Aloitin verryttelyn ravissa tehden hieman taivutuksia ja siirtymiä. Peikko oli hieman kankean oloinen ja ei malttanut kunnolla keskittyä minuun. Nostin sitten laukan ja tein muutaman eteen ratsastuksen molempiin suuntiin. Nyt onnistui myös ravityöskentely paremmin. En verrytellyt kauhean pitkään vaan annoin Peikon kävellä. Samalla koko verryttelyn ajan kuuntelin kenkiä, että kolisivatko ne. Nostin vielä yhdet laukat maneesissa ennen pihalle menoa.

Ulkokentällä kävelin hetken ja nostin sitten laukan. Laukkasin kierroksen ja tulin muutaman kerran ristikolle. Paikat osuivat hyvin ja laukka säilyi oikeana. Pyysin Jomppea laskemaan pystyä 70cm korkeuteen ja tulimme sen kerran. Annoin Peikon kävellä hetken, jonka jälkeen tulimme pystylle 80cm korkuisena. Peikko hyppäsi kaksi kertaa kunnon kamikazeloikan turhan kaukaa, mutta puhtaasti ja lähti esteen jälkeen oikein tyytyväisenä painelemaan. Tulimme vielä kerran ja tällä kertaa oikeaan kohtaan. Hyppäsin okserin kahdesti. Molemmilla kerroilla tulimme melko pohjaan, mutta Peikko selvisi esteestä ongelmitta joten jätin hypyt siihen.

Käveleskelin ja seisoin hetken varjossa, jonka jälkeen pääsin odottamaan vuoroani kentälle. Edellinen ratsukko ei mennyt uusintaan, joten pääsin melko nopeasti kiertämään kenttää. Kentällä oli vain yksi este jonka halusin näyttää Peikolle. Se oli pysty jonka alle oli laitettu havunneulas-laatikoita. Peikko ei sitä edes vaivautunut katsomaan. Lähdin hyvin luottavaisin radalle tarkoituksena päästä perusrata puhtaasti. 


Nostin laukan ja Peikko tuntui olevan hyvin pohkeen edellä. Ensimmäiselle se tosin hieman jarrutti ja otti pienen hypyn, sain ratsastaa välissä isosti eteen. Silti jäätiin hieman kauas kakkosesta, laskeuduimme myös väärällä laukalla alas ja Peikko puski ulkojalkaani vasten. Kaarre venyi hieman pitkäksi ja laukka katosi, kolmosen jälkeen käskin sitä hieman liikkumaan. Neloselle tulimme ongelmitta ja Peikko vaihtoi sen jälkeen laukan hienosti, tosin se kokeili puskea ja oikoa seuraavalle esteelle. Sitten tuli se pahainen sarja, jonka menimme viime kisoissa kahdella laukalla. Nytkin tulimme niin hitaalla laukalla sisään ja olin varma, että menemme sen kahdella laukalla. Peikko päättääkin olla estehevonen ja hypätä b-osan todella kaukaa. Minä en ollut yhtään mukana, mutta puhtaasti selvittiin. Kuutos esteen alla oli havulaatikot, mutta Peikko ei ne kauheana kiinnostanut vaan se hyppäsi viimeisen kaarevanlinjat todella hyvin.


”Maaliin päästiin tavoite saavutettu. No niin ei kun uudelle radalle!” – Olivat ajatukseni kun perusrata loppui ja sain ottaa käyntiin ennen uusintaan lähtöä. Annoin Peikon kävellä muutaman askeleen ajan ja kiitin sitä. Vaihdoin suunnan ja nostin oikeanlaukan. Kasille tuli hyvä hyppy ja laukka säilyi oikeana, ysille kääntyminen oli hieman kankea, mutta laukka pyöri hyvin. Kympille käänsin vähän lyhyemmän tien ja esteen jälkeen jäimme vastalaukalle, mutta kääntyminen onnistui silti. Korjasin laukan ja se kamala sarja oli jälleen edessä. Nyt sain hieman enemmän Peikkoa eteen, mutta väli oli silti liian pitkä ja hyppy näytti enemmän loikalta. Viimeiselle oli tarkoitus kääntää aikaisemmin, mutta sarjan jälkeen ohjat eivät olleet tarpeeksi kädessä kääntämiseen. Viimeinen este tultiin hieman pohjaan, mutta se ei haitannut.



Rata ei tuntunut selkään läheskään yhtä hyvälle mitä se loppujenlopuksi videolla oli. Peikko tsemppasi taas tosi hienosti ja hyppäsi todella hyviä hyppyjä. Kengätkin pysyivät matkassa eivätkä olleet edes löystyneet enempää. Radalta tultaessa totesin, että nyt tarvitaan sarja treeniä. Jäimme vielä hetkeksi kuuntelemaan tulokset. Olimme ensimmäisiä ei sijoittuneita eli 7/22. Nyt meillä on kvaalit kenttäkilpailuihin! Peikko saakin hokkikengät jalkaan ja suuntaamme maastoesteitä treenaamaan tässä joku päivä!


Kilpailuiden jälkeen tallilla laitoin Peikolle kylmäyspatjat jalkoihin siksi aikaa, kun purkiin tavarat talliin ja laitoin ruuat valmiiksi. Lähdimme vielä käymään merellä. Menimme melkein uimaan asti. Sen verran syvällä kuitenkin oltiin, että Peikkokin oli kokonaan märkä. Se iloisesti korvat pystyssä paahtoi menemään pitkin merta. Tallilla Peikko pääsi vielä pesulle ja hetkeksi syömään vihreää.

Tässä lämpimien päivien kunniaksi taidammekin viettää aikaa enemmän rannalla, kuin kentällä treenaten! Tälle viikolle ei oteta estevalmennusta vaan hypätään itsenäisesti erilaisia sarjoja. Seuraavan viikon alussa olisi tarkoitus saada valmennus ennen Turkan kaksi päiväsiä 1-tason suokkikilpailuja. Siellä menemme lauantaina 70cm ja 80cm, sekä sunnuntaina Helppo B:0 2009. Kesäkuulle on myös yhdet harjoituskoulukilpailut Raahessa, sekä lomaviikko maalla Peikon kanssa. Näistä kuitenkin lisää myöhemmin!



perjantai 27. toukokuuta 2016

keskiviikon estevalmennus

kaikki postauksen kuvat ja videot on ottanut Miia

Blogin ulkoasu on edelleen kesken, ei ole ollut oikein inspiraatiota uuden bannerin tekoon. Katsotaan nyt milloin saan sen tehtyä ja värkättyä loputkin ulkoasusta. Mennään nyt ilman mitään turhia selityksiä suoraa postauksen aiheeseen.

Keskiviikkona 24.5 oli vuorossa Kaisan estevalmennus. Tämä oli meidän kolmas estevalmennus. Tarkoituksena oli ottaa jonkin laista rataa viikonlopun kisoja ajatellen. Hyppäämme sunnuntaina Ankkurilahdessa 1-tason estekilpailuissa 80cm luokan. Lähdemme hakemaan hyvää sujuvaa ja virheetöntä rataa. Haaveena olisi päästä kilpailemaan heinäkuun kenttäkisoissa, niin sinne on kvaalien haku käynnissä!

Lähdin tallille jo hyvissä ajoin siivoamaan karsinaa ja laittamaan Peikkoa valmiiksi. Kentälle lähdin kävelemään hieman ennen valmennuksen alkua. Tosin valmennuksen alkaminen venyi hieman, kun juttelimme valmentajan ja kavereiden kanssa. Kentälle päästyä otin itsenäisen alkuverryttelyn ravissa ja laukassa. Peikko ei ollut tarpeeksi pohkeen edessä joten se mutkitteli ravissa ja koitti puskea sisälle ympyröillä. Alkulaukkojen jälkeen ravia oli helpompi ratsastaa.


Kävelin hetken aikaa ja aloimme tulla ensimmäistä tehtävää. Lähdimme saman tien vasemmassa laukassa puomi-ristikko-puomi jumppaa josta oli kolmenlaukan kaareva tie toiselle ristikolle. Tämä tehtävä tultiin muutamaan kertaan, ensimmäisillä kerroilla puomille ei millään saatu hyvää paikkaa. Muutaman kerran jälkeen alkoi sujua. Ristikot nostettiin pystyiksi ja tulimme linjan sellaisenaan. 



Puomit otettiin pois ja tulimme esteet neljänlaukan linjana. Ensin vasemmasta ja oikeasta tultaessa pidensimme hieman väliä kuuden-seitsemän askeleen mittaiseksi. Kaarevan ratsastus onnistui kokonaisuudessaan hyvin. Muutaman kerran tulimme hieman lähelle, mutta Peikko selvisi esteistä ongelmitta. Oikeasta tultaessa meille jäi useasti vastalaukka, mutta emme lähteneet sitä korjaamaan, kunhan pidin laukan eteenpäin menevänä niin linja meni hyvin.


Koko valmennuksen ajan oli tärkeää että Peikko liikkui jalasta eteen. Alkuun se hieman vastusti pyyntöäni ja koitti pukittelemalla luistaa eteenpäin laukkaamista. Kerran kun sen saa pohkeen edelle niin lopputunti sujuu hyvin. Minun pitää myös yksikseen ratsastaessani vaatia se oikeasti hereille jalasta.


Annoin Peikon kävellä sen aikaa kun kentälle laitettiin valkoinen muuri ja muutama valkoinen laatikko toisen esteen alle. Kävin näyttämässä molemmat esteet Peikolle, eikä se tuumannut niistä mitään. Lähdimme tulemaan vasemmasta kierroksesta lävistäjän suuntaisesti olevaa muuria. Ensimmäinen hyppy meni hyvin ja laukka vaihtui oikeaksi ja jatkoimme nyt oikealta hyppäämistä. Muutaman kerran tulimme hieman lähelle, muuten saimme oikein hyviä paikkoja. Laukan sain vain muutaman kerran oikeaksi. Kaisa sitten käski vaihtaa laukan lennosta. En ole vielä opettanut lentäviä vaihtoja, mutta yllättävän hyvin se ymmärsi idea. Pari kertaa jäi ristilaukalle, siitä oli helppo korjata myötälaukaksi. Seuraava treenaamisen kohde onkin nuo vaihdot sujuviksi.

Hyppäsimme muutaman kerran pystyn jonka alla oli valkoiset laatikot. Ensimmäisellä kerralla Peikko hyppäsi esteen isosti ja todella pyöreästi, sen perään heitti kunnon pukit ja lähti pikomaan toiseen päähän kenttää. Olin jo korvissa makaamassa, mutta jotenkin sitä pääsin takasin satulaan. Ei muuta kun uudestaan. Tällä kertaa mentiin nätisti yli ilman riehumisia. Hyppäsimme pystyn vielä vasemmasta kierroksesta josta jatkoimme muurille ja oikeasta kierroksesta pysty. Tulimme vielä kerran oikeasta pystylle. Kävelimme hieman pitempään ja sillä välin kentälle kannettiin vielä yksi este. Se tuli suoralle linjalle keltaisen pystyn kanssa.

tälle tultiin hieman pohjaan, mutta Peikolla ei ollut ongemia selvitä siitä

Tulimme loppuun yhden pidemmän radan. Se alkoi vasemmassa kierroksesta linjalla, josta käänsin vasemmalla olevalle sateenkaari-esteelle, syvälle kulmaan ja sieltä muurille. Muurilta pitkällä kaarevalla pystylle ja siitä oikealle, isolla tiellä sateenkaari-esteelle josta kaarevasti suoralle linjalle. Viimeinen kaarre linjalle oli huono ja ponnistuspaikka tuli lähelle, joten jouduin ratsastamaan reilusti eteen. Tulin vielä uudestaan sateenkaari-esteen ja linjan. Tällä kertaa sain paremman tien ja linja oli sujuvampi laukata.


Lopuksi työstimme hieman laukkaa koko kenttää ympäri. Pitkillä sivuilla eteen ja päätyihin kiinni. Tätä tehtiin molempiin kierroksiin. Peikosta irtosi ihan kivaa isoa laukkaa, eikä sitä tarvinnut puskea eteenpäin vaan liikkui omalla moottorilla. Laukan jälkeen annoin Peikon mennä omaa vauhtiaan ravi hölkkää. Se kulki loppuun asti omalla moottorilla iloisesti niska ylhäällä eikä koittanutkaan painua kuolaimen alle tai taakse. Loppukäynnit se sai kävellä Miian kanssa minun kantaessa esteitä pois. Kävelimme vielä maaston kautta talliin. Tallissa se sai melassia ja kylmäyspatjat jalkaan.




Koko valmennus meni mielestäni hyvin. Paljon on vielä korjattavaa ja treenaamista, mutta tästä on hyvä jatkaa eteenpäin!

 kaikkensa antanut ratsukko! 

Illempana äiti tuli vielä maastolenkille Peikon kanssa. Minä sain yllättävän ratsun alleni ja pääsin myös mukaan ravi maastoon. Nimittäin Toton! Monet varmaan muistavat sen ison punarautiaan suomenhevostamman joka oli minulla ylläpidossa vuonna 2014. Nyt se asustaa Peikon kanssa samassa tallissa. Mentiin rauhallinen käynti ravi maasto, me tosin käytiin Toton kanssa ottamassa yksi laukkapätkä. Toinen oli niin innoissaan, ettei meinannut malttaa ollenkaan mennä rauhallisesti Peikon tahtiin. Samanlainen vauhti hirmu se oli edelleen vaikka viime ratsastuksesta onkin se puolitoista vuotta!

Toto keväällä 2014

Katsotaan milloin saan taas seuraavan postauksen tehtyä. Nyt kesän lähestyessä ja auringon ihanasti lämmittäessä olen ollut tallilla todella paljon. Olen hoitanut nyt Peikon lisäksi myös Nellaan, josta lisää seuraavassa postauksessa. Olen myös ottanut tehtäväkseni tallivuorojen tekoa. Tulevalle viikonlopulle on tiedossa viisi tallivuoroa ja yhdet kilpailut. Niin katsotaan nyt milloin maltan istua taas koneelle kirjoittamaan teille!

torstai 19. toukokuuta 2016

aivan liian iloinen


Olen tällä hetkellä todella onnellinen. Kaikki asiat rullaavat hyvin eteenpäin, niin heppailun kun tavallisen arjen merkeissä. Olen nyt viettänyt kunnolla lomaa kaikesta ei niin kivasta ja ollut tallilla enemmän kuin laki sallii. (Postaus on kirjoitettu jo perjantaina 13.5, siksi jotkut asiat ovat aika suhteessa hieman pielessä. Mutta älkää antako sen haitata)

Tänään on vihdoin se päivä kun sain tutkintotodistuksen koulusta ja se on nyt virallisesti ohitse! Ei muuten ollut edes hullumpi todistus vaikka itse sanonkin! Kesäkuun alussa menen käymään vielä valmistujaisjuhlassa ja sen jälkeen ei tavi palata koulunpenkille. Oikeastaan hain nyt yhteishaussa Ammattikorkeakouluun Medianomiksi, visuaaliselle puolelle. Se saattaisi olla enemmänkin se minun juttuni. Siihen on kuitenkin aikaa monta kuukautta, jos siis edes pääsen kouluun sisälle. 

Peikon kanssa on myös mennyt todella kivasti. Muutimme tämän kuukauden ensimmäisenä päivänä uudelle tallille, Äimärautiolle. Peikko on sopeutunut aivan älyttömän nopeaa. Se on kaikin puolin rennompi, ylimääräiset sätkyt ja tallissa jännittyneisyys on kadonnut. Nyt Peikko malttaa nukkua karsinassa sekä tarhassa, myös päivällä. Ratsastaessa se paranee päiväpäivältä. Uudet paikat eivät ole ollenkaan pelottavia vaan se kulkee rennosti, joka paikassa. Kävelytyskone oli myös ihan jees, vaikka minua hieman jännitti kuinka Peke siihen suhtautuu.

Kävimme myös estekisoissa 8.5 sunnuntaina. Hyppäsimme 80cm luokan vain yhdellä puomilla, vaikka meno oli muuten melkoista räpellystä. Peikko kuitenkin teki kuten pyysin ja tästä on suunta vain ylöspäin. Ollaan päästy myös ensimmäiseen estevalmennukseen. Valmentaja on toiminut tuttu ja turvallinen Kaisa, joka on minua jo reilun vuoden valmentanut erihevosten kanssa. 


Nyt kuitenkin asiaan. Eilen (12.5) sain kuvaajaksi Irjan, hän halusi tehdä meistä videon. Tarkoitus oli mennä hieman kentällä ja sitten maaston kautta merelle. Postauksen lopussa saatte nähdä Irjan kuvaamien videoiden tuotoksen. Kaikki postauksen kuva- ja videomateriaali on Irjan käden jälkeä, suuri kiitos hänelle! Kuvailut alkoivat heti tarhasta Peikkoa hakiessani, sillä se oli pistänyt nukkumaan pitkin pituutta omaan tarhaansa. Olin aivan varma ettei se päästä minua vierelleen, kun ei ollut edelliselläkään kerralla päästänyt. Tällä kertaa se vain nosti päätään, katsoi kuka tuli ja jatkoi päiväuniaan.

Ratsastus aloitettiin kentällä. Siellä menin hetken käynnissä, mutta pian siirryin raville. Työstin ravissa ihan perus asioita. Tempoa, asetusta ja taivutusta niin sisälle kuin ulospäin. Peikko oli todella kivan tuntuinen edestä, hieman ehkä pohkeen takana. Siirtymien avulla sain pohkeen paremmin läpi ja Peikko alkoi liikkua enemmän itse eteen. Tein myös paljon suunnan muutoksia ja erilaisia kuvioita. 


Laukassa tein alkuun vain isoja ympyröitä. Pyrin pitämään temmon, sekä muodon samana kokoajan, niin suoralla kuin kaarteella. Se onnistui melko hyvin. Annoin Peikon kävellä hetken onnistuneiden pätkien jälkeen. Käveltyämme aloin tekemään väistöjä. Tällä kertaa oikealle väistäminen oli hieman hankalampaa ja vasemmalle se taas onnistui hyvin. Vaikka yleensä se on juuri toisin päin. Tämä johtui kokonaan hitaasta vasemmasta jalasta joka ei tarpeeksi terävästi pyytänyt väistö askelia. Muutaman kivan pätkän jälkeen siirryin raviin ja siinä väistöt onnistuivat myös hyvin, edelleen olin itse hieman hitaana. Peikko kuitenkin teki kiltisti mitä pyysin.

Jätin väistöt sikseen ja aloin tekemään siirtymiä laukkaan niin käynnistä kuin ravistakin. Nostot onnistuivat hyvin ja ne olivat teräviä sekä eteenpäin pyrkiviä. Myös siirtymiset alaspäin onnistuivat hyvin. Tein myös muutamat vastalaukka ympyrät. Näissä Peikko on kehittynyt ihan hirveästi. Se on saanut tasapainoa ja pyöreämmän napakasti pyörivän laukan. (kuulostaapa tyhmältä, laukka siis pyörii paremmin ja se myös kantaa itseään!)

Kävelimme hieman pitemmän aikaa jonka jälkeen otimme vielä muutaman keskiravin ja keskilaukan. Keskiravit lähtivät muutaman kerran todella hyvin ja Peikko taapersi menemään pitkin kenttää kuin mikäkin hieno kouluhevonen. Keskilaukatkin onnistuivat hyvin ja laukka myös lyheni kivasti lisäyksen jälkeen. Pikkuhiljaa aloimme siirtymään maaston puolelle ja siitä sitten merelle.

 nämä kuvat on niin kivoja että en osannut valita parhaimpia, joten samanlaisia on aika monta

Maastossa käveltiin pitkään pienempiä polkuja ja otettiin yksi lyhyt ravipätkä ennen rannalle menoa. Matkalle tuli pikku este, kun juuri ennen rantaa on isolätäkkö, jota ei voinut kiertää. Pienen hetken mietittyä minä hyppäsin Peikon satulan taakse ja Irja kiipesi satulaan. Sitten me vaan sievästi käveltiin lätäkön ylitse rannan puolelle ja Peikko oli tosi sievästi, eikä sitä haitannut yhtään että minä istuin siellä satulan takana. 

Rannalla oli laskuvesi ja siellä oli todella kiva mennä. Mentiin kaikki askellajit läpi ja tein ravissa muutamia lisäyksiä. Peikko oli tosi hienosti ja painatteli korvat pystyssä pitkin poikin rantaa. Saatiin tosi kivoja pätkiä. Ravattiin hyvät loppuravit ja käytiin vielä kahlailemassa hieman syvemmällä meressä. Sitten suuntasimme kävelemään talliin. Napattiin taas Irja kyytiin ja päästiin kuivana tallille.


Päivä oli ihanan lämmin ja Peikko toimi todella kivasti. Kuvamateriaali oli todella mahtavaa, vielä iso kiitos näistä Irjalle!