meri kuvat on ottanut äiti ja estekisa materiaalit on Jompen käsialaa
Sunnuntaina (29.5) starttasimme
Ankkurilahden ratsastajien järjestämissä 1-tason estekilpailuissa. Menimme vain
yhden luokan, joka oli 80cm arvostelulla 367.2. En ollut koskaan ennen mennyt
tuolla arvostelulla eli perusradalta jatketaan uusintaan uuden lähtömerkin jälkeen.
Tämä oli oikeastaan ihan hyvä, sillä kerkesin vetää henkeä ja aloittaa rauhassa
uusinnan.
Kokopäivän oli todella lämmin ja
ihanan kesäinen. Välillä tosin oli niin kuuma, että tuli jo talvea ikävä.
Taidan olla enemmän talvi- kuin kesäihmisiä. Tosin kesällä saa paremmin
kuvaajia, kun heidän sormet ja varpaat eivät ole jäässä! Paltaanpa kuitenkin takaisin
kisoihin.
Kisoihin lähdimme hyvissä ajoin,
jotta kerkesin katsomaan Susannen radan edellisestä luokasta. Mukaan sain
kuvaajaksi Jompen ja vanhemmat toimivat enemmänkin hoitajan roolissa.
Kerkesinkin hyvin katsoa hieman kisoja ja jutella tuttujen kanssa ennen kuin
aloimme varustaa Peikkoa.
Lastatessa Peikkoa ulos
trailerista sen toinen etunen hieman lipesi ja se tuli pienellä ryminällä loppu
matkan alas. Samalla se polkaisi toista takakenkää jonka seurauksena kaviosta
lähti pieni palanen irti. Hieman värkättyämme saimme ikävästi törröttävän
naulan pois. Kenkä oli kuitenkin suhteellisen hyvin kiinni ja päätin startata.
Onneksi tänään (tiistaina 31.5) tukee kengittäjä ja Peikko saa uudet kengät
jalkaansa.
Pääsin melko nopeasti radan
kävelyyn. Rata oli melko yksinkertainen ja helppo muistaa vaikka en
opetellutkaan sitä etukäteen ratapiirustuksesta. Perusrata alkoi oikeasta kierroksesta
8 laukan pysty-okseri linjalla, 3 oli pysty lävistäjällä oikeasta, 4 oli myös
pysty lävistäjällä vasemmasta, 5 oli sarja lävistäjällä oikeasta, 6 – 7 oli
kaareva pysty-okseri linja vasemmasta kymmenellä laukka-askeleella. Tähän
päättyi perusrata. Uusinta alkoi, 8 oli yksittäinen okseri oikeasta, 9 oli
pysty lävistäjällä oikeasta, 10 trippeli lävistäjällä vasemmasta, 11 sarja
lävistäjällä oikeasta, 12 pysty lävistäjällä vasemmasta. Tämän jälkeen päättyi
uusinta. Rata oli suhteellisen pitkä, 12 estettä ja 14 hyppyä. Ehdottomasti
pisin rata mitä on menty, Treeneissäkin on hypätty vain 8 esteen rataa.
Radan kävelyn jälkeen suuntasin
maneesiin, jossa oli sileän verryttely. Minulla ei ollut kiire verrytellä,
sillä lähtönumeroni oli vasta numerolla 18. Aloitin verryttelyn ravissa tehden
hieman taivutuksia ja siirtymiä. Peikko oli hieman kankean oloinen ja ei
malttanut kunnolla keskittyä minuun. Nostin sitten laukan ja tein muutaman
eteen ratsastuksen molempiin suuntiin. Nyt onnistui myös ravityöskentely
paremmin. En verrytellyt kauhean pitkään vaan annoin Peikon kävellä. Samalla
koko verryttelyn ajan kuuntelin kenkiä, että kolisivatko ne. Nostin vielä yhdet
laukat maneesissa ennen pihalle menoa.
Ulkokentällä kävelin hetken ja
nostin sitten laukan. Laukkasin kierroksen ja tulin muutaman kerran ristikolle.
Paikat osuivat hyvin ja laukka säilyi oikeana. Pyysin Jomppea laskemaan pystyä
70cm korkeuteen ja tulimme sen kerran. Annoin Peikon kävellä hetken, jonka
jälkeen tulimme pystylle 80cm korkuisena. Peikko hyppäsi kaksi kertaa kunnon
kamikazeloikan turhan kaukaa, mutta puhtaasti ja lähti esteen jälkeen oikein
tyytyväisenä painelemaan. Tulimme vielä kerran ja tällä kertaa oikeaan kohtaan.
Hyppäsin okserin kahdesti. Molemmilla kerroilla tulimme melko pohjaan, mutta
Peikko selvisi esteestä ongelmitta joten jätin hypyt siihen.
Käveleskelin ja seisoin hetken
varjossa, jonka jälkeen pääsin odottamaan vuoroani kentälle. Edellinen ratsukko
ei mennyt uusintaan, joten pääsin melko nopeasti kiertämään kenttää. Kentällä
oli vain yksi este jonka halusin näyttää Peikolle. Se oli pysty jonka alle oli
laitettu havunneulas-laatikoita. Peikko ei sitä edes vaivautunut katsomaan.
Lähdin hyvin luottavaisin radalle tarkoituksena päästä perusrata puhtaasti.
Nostin laukan ja Peikko tuntui
olevan hyvin pohkeen edellä. Ensimmäiselle se tosin hieman jarrutti ja otti
pienen hypyn, sain ratsastaa välissä isosti eteen. Silti jäätiin hieman kauas
kakkosesta, laskeuduimme myös väärällä laukalla alas ja Peikko puski
ulkojalkaani vasten. Kaarre venyi hieman pitkäksi ja laukka katosi, kolmosen
jälkeen käskin sitä hieman liikkumaan. Neloselle tulimme ongelmitta ja Peikko
vaihtoi sen jälkeen laukan hienosti, tosin se kokeili puskea ja oikoa seuraavalle
esteelle. Sitten tuli se pahainen sarja, jonka menimme viime kisoissa kahdella
laukalla. Nytkin tulimme niin hitaalla laukalla sisään ja olin varma, että menemme
sen kahdella laukalla. Peikko päättääkin olla estehevonen ja hypätä b-osan
todella kaukaa. Minä en ollut yhtään mukana, mutta puhtaasti selvittiin. Kuutos
esteen alla oli havulaatikot, mutta Peikko ei ne kauheana kiinnostanut vaan se hyppäsi
viimeisen kaarevanlinjat todella hyvin.
”Maaliin päästiin tavoite
saavutettu. No niin ei kun uudelle radalle!” – Olivat ajatukseni kun perusrata
loppui ja sain ottaa käyntiin ennen uusintaan lähtöä. Annoin Peikon kävellä
muutaman askeleen ajan ja kiitin sitä. Vaihdoin suunnan ja nostin oikeanlaukan.
Kasille tuli hyvä hyppy ja laukka säilyi oikeana, ysille kääntyminen oli hieman
kankea, mutta laukka pyöri hyvin. Kympille käänsin vähän lyhyemmän tien ja
esteen jälkeen jäimme vastalaukalle, mutta kääntyminen onnistui silti. Korjasin
laukan ja se kamala sarja oli jälleen edessä. Nyt sain hieman enemmän Peikkoa
eteen, mutta väli oli silti liian pitkä ja hyppy näytti enemmän loikalta.
Viimeiselle oli tarkoitus kääntää aikaisemmin, mutta sarjan jälkeen ohjat eivät
olleet tarpeeksi kädessä kääntämiseen. Viimeinen este tultiin hieman pohjaan,
mutta se ei haitannut.
Rata ei tuntunut selkään
läheskään yhtä hyvälle mitä se loppujenlopuksi videolla oli. Peikko tsemppasi
taas tosi hienosti ja hyppäsi todella hyviä hyppyjä. Kengätkin pysyivät
matkassa eivätkä olleet edes löystyneet enempää. Radalta tultaessa totesin,
että nyt tarvitaan sarja treeniä. Jäimme vielä hetkeksi kuuntelemaan tulokset.
Olimme ensimmäisiä ei sijoittuneita eli 7/22. Nyt meillä on kvaalit
kenttäkilpailuihin! Peikko saakin hokkikengät jalkaan ja suuntaamme
maastoesteitä treenaamaan tässä joku päivä!
Kilpailuiden jälkeen tallilla laitoin
Peikolle kylmäyspatjat jalkoihin siksi aikaa, kun purkiin tavarat talliin ja
laitoin ruuat valmiiksi. Lähdimme vielä käymään merellä. Menimme melkein uimaan
asti. Sen verran syvällä kuitenkin oltiin, että Peikkokin oli kokonaan märkä.
Se iloisesti korvat pystyssä paahtoi menemään pitkin merta. Tallilla Peikko
pääsi vielä pesulle ja hetkeksi syömään vihreää.
Tässä lämpimien päivien kunniaksi
taidammekin viettää aikaa enemmän rannalla, kuin kentällä treenaten! Tälle
viikolle ei oteta estevalmennusta vaan hypätään itsenäisesti erilaisia sarjoja.
Seuraavan viikon alussa olisi tarkoitus saada valmennus ennen Turkan kaksi päiväsiä
1-tason suokkikilpailuja. Siellä menemme lauantaina 70cm ja 80cm, sekä
sunnuntaina Helppo B:0 2009. Kesäkuulle on myös yhdet harjoituskoulukilpailut Raahessa,
sekä lomaviikko maalla Peikon kanssa. Näistä kuitenkin lisää myöhemmin!