rentoakin rennommin

Vimpun kans ollaan otettu melko rennosti perjantaista lähtien. Ei siihen oo minkään laista oikeaa syytä, mutta se on vaan tuntunut ihan hyvältä mennä rennosti ilman minkään laista ns. pakollista menoa. Kaikki kuvamateriaali on sunnuntaina otettu.

Perjantaina kävimme satulan kera pellolla. Päästiin menemään vain baanaa pitkin sillä pakkanen oli kovettanut hangen pintaan kovan jää kuoren. Mentiin kaikki askellajit rennosti läpi.

Lauantaina mentiin ilman satulaa koulua. Alku tunnista ihan kirjaimellisesti palloiltiin menemään. Otin siinä kaikki askellajit läpi. Laukkaa tosin vähämmän kuin muita askellajeja. Siinä tein muutamat vastalaukka kaarteet jotta saisin takaset kunnolla töihin. 

Pikkuhiljaa ne alkoivat tulla töihin ja ravi muuttui jälleen ei istuttavaksi. Ravissa tein vastaasetuksia ja takaosan siirtämistä ympyrän ulkopuolelle. 

sunnuntaina mentiin ekaa kertaa kaulanarulla

Lopetin sitten ravi työskentelyn ja tein loppuun vartin verran käyntiä. Siinä taivuttelin isoilla avaavilla liikeillä Vilman molempiin suuntiin. Aloin tekemään pääty-ympyrällä vastaasetuksia ja takaosan ympyrän ulkopuolelle siirtämisisä. Tätä siten että menin "banaanina" vasempaan, mutta tein koko ajan ympyrää oikeaan. Samaa myös toiseen kierrokseen. Vilmasta tuli oikein kivan taipuisa kyljistää tämän tehtävän ansiosta. Siihen olikin hyvä lopettaa ja antaa kävellä hetki ihan pitkin ohjin.

Näitä hyviä kuvia on aivan liikaa enkä osaa päättää parhaimpia näistä! 

Sunnuntaina päätin laittaa Vimpulle hackamoren. Tarkoituksena oli käydä vaan pellolla hieman liikkumassa ja hölläilemässä. Alkuun menin ihan kentällä käyntiä ja ravia, jonka jälkeen lähin pellolle baanaa pitkin ravailemaan. Otettiin myös myös muutama pätkä laukkaa siinä Vimppu hieman innostui ja jarrut meinasivat olla hieman hukassa. Tässä vaiheessa kamerasta loppui akku. Niin mun tuuria! Kävin sitten nakkaamassa kameran laturiin.

Mentiin sitten kentällä hieman maastakäsin työskentelyä. Kokeilin myös kaulanarulla menoa ja se onnistui ihan hyvin ensimmäiseksi kerraksi. Haettiin jossain vaiheessa kamera laturista ja otettiin paljon yhteiskuvia niin kentällä kuin pellollakin. Kentällä mentiin vielä hetki kaulanarulla ja otettiin sitten loppu käynnit.

Oltiin sovittu että isäni tulee ratsimaan Vilmalla kaden aikaan ja niin hän saapuikin. Laitettiin Vilmalle kunnon varusteet. Ne menivät oikein näppärästi ja Vimppu jopa nosti laukankin.

Maannatai. Suunnitelmissa oli laittaa Vilmalle kanget ja vääntää kunnolla koulua. Onneksi en laittanut vaan pistin sen omat nivelet suuhun. Kentällä oli muutama puomi joita päätin hyödyntää. Alkuverryttelynä menin puomikasojen yli ja pysähdyin aina niiden jälkeen. Laukassa menimme puomeja erilaisin tein ja eri laukka määrillä. Vimppu laukkasi tosi hyvin lyhyenä ja tuli puomeille juuri päättämääni kohtaan. Tein myös puomin avulla laukan vaihtoja, jotka onnistuivat paremmin kuin odotinkaan. 

Pidettiin pieni hengähdys tauko jonka jälkeen tein avoja ja vastaasetuksia kahdeksikolla. Vilma oli ihan super hyvä. Se taipui koko kropastaan läpi ja käytti takaosaa aktiivisesti. Jos joskus sanoin Vilma on ollut hyvä niin tuona päivänä se ylitti itsensä ja kulki kauniisti takastensa päällä niska hieman pyöreämpänä.

Eilen kävimme kävelemässä ja ravailemassa umpihangessa. Sään lauhduttua hangen pinta on pehmennyt ja siellä on oikein hyvä paahtaa menemään. Vilma oli oikein reippaana hankikävlyssä. Mentiin pitkin peltoja ilman satulaa vajaa tunti.

Tänään tammalla oli ansaittu vapaa päivä ja se sai syödä ulkona koko päivän. Huomenna onkin sitten estereenin paikka. Toivottavasti Vilma olisi vireessä huomenna.

Nämä kaksi kuvaa olivat varmaan suosikkini!

♥

Toivottavasti kuvia ei ollut liikaa! Laittakaahan postaus ehdotuksia tulemaan!

kisakauden 2015 starttaus

Eilen oli Tallinmäellä vuoden ensimmäiset estekilpailut. Siellä käytiin Silven kanssa hyppäämässä seuraluokka 80cm arv. 367.1. Rata suoritettiin puhtaasti ja olimme kahdensaksia.

Jos hieman kertoisin nyt kisapäivän kulusta. Lähtö oli suunnilleen puoli kahdentoista aikaan. Sitä ennen pakattiin kaikki kamat valmiiksi. Laitettiin tavarat autoon. Käväsin vaihtamassa itselle kisakamat toppavaatteitten alle. Katsottiin vielä että kaikki kamat on mukana. Eiku putet mukaan ja kohti vinkkoja. Koppiin ne menivät oikein sujuvasti, eikun luukku kiinne ja autoon istumaan. 

kisaheppa ja kisahoitaja

Kisapaikalla oltiin hyvissä ajoin. Kerettiin tutustumaan rataankin. Rata oli melko yksinkertainen eikä siinä ollut vaikeita tehtäviä. Käytiin ottamassa hepat autosta ulos ja ne pääsivät kävelytykseen. Katsoin muutaman radan jonka jälkeen mentiin laittaan hepoille ja itsellemme varusteet päälle. Pääsinkin sitten kapuamaan Silven kyytiin. 

Kävelin hetken selästäkäsin ja sitten päästiin maneesiin verkkailemaan. Silve oli verryttelyssä tosi hyvä. Se meni oikein rauhassa ja renosti siis Silveksi! Ravailin siinä ympyräitä ja tein siirtymiä. Otin hieman laukkaa jonka jälkeen hyppäsin pientä ristikkoa oikeasta. Vaihettiin suuntaa ja tultiin pystyä vasemmasta. Silve oli tosi rauhallinen ja sain hyvät paikat. Mentiin vielä oikeasta kierroksesta okseria. Siihen en saanut oikein paikka kohdalleen ja hypyt siihen lähti huonosti ponnistaen. Kolmannella kerralla paikka osui ja verryttelyn päätin siihen.

Olin luokan viimeisin lähtijä joten jouduin hetken verran odottelemaan. Pian olikin minun vuor ja pääsin radalle. Tervehdin ja nostin laukan. Kolme ensimmäistä meni hyvin. Neljännelle, linjalle tultiin turhan ponnetontalaukkaa ja otettiin pieni töpöaskel ennen viitosta. Sarja sujui hyvin, kuten myös okseri. Sitten alkoi uusinta ja taas sama töpöaskel linjan toiselle esteelle. Okseria ennen otin liikaa kiinni jolloin hypy jäi vähän yhdellä jalalla ponnistetuksi. Sarja meni jälleen hyvin ja viimeinenkin okseri saatiin kohilleen. Tyytyväisenä kuitenkin rauhallisen ja puhtaan radan jälkeen piti olla. Sitä me tultiinkin kisoista hakemaan.

Loppuverryttelyt menin maneesissa sillävälin kun luokkaa muutettin ja palkintoja jaettiin. Nakattiin Silvelle loimi päälle ja pihalle käveleen. Lisäsin itelle vaatteita ja kävin kattomassa Satun luokan. Käveluteltiin hetki vielä putteja. Kuletus suojat jalkaan ja sujuvasti koppiin. Tallilla purettiin hepat pois. Ne saivat melassiveen ja leipää, kuivat lomet päälle ja ulos syömään. Oli tosi kiva päivä ja Silve yllätti tosi positiivisesti rauhallisella menollaan. 

linkki videoon

pari puttea, haflinger ja ratsuponeja

Vähän taas tämä postausken kirjoittaminen viivästyi. Jätetään voivottelut sikseen ja itse asiaan. Jos menstäisiin viime perjantaihin.



Darling II "Dani"

Kävin pikaiseen ratsimassa Vilmalla ensin 15min kentällä kaikki askellajit läpi. Vilma oli yllättävän hyvä, mutta päätin kitenkin lähteä pellolle ravileen ja  laukkaileen kun en vieläkään ollut ite ihan täydessä terässä. Pellolla oli melkoisesti sitä lunta ja Vimppu saikin oikein kunnolla käyttää jalkojaan päästäkseen eteenpäin siellä hangessa.

Vilman jälkeen kävin ratsimassa Danilla. Laitettiin ponille Sallin koulupenkki, se istuikin hieman paremmin kuin estepenkki. En laittanut olleskaan martingaalia ja se olikin ihan hyvä vaihtoehto. Dani ei mennyt läheskään yhtä pahasti karkuun tuntumaa kuolaimen alle.

Tein vähän vaikeampia juttuja jo ponin kanssa. Hieman testaillen sen tämän hetkisiä osaamisiaan. Mentiin vaihtoja, vastalaukkaa kaarteita, keskiraveja ja siirtymiä ihan joka askellajista jokaiseen askellajiin. Dani oli hieno ja koitti aina parhaansa. Siitä huomasi että poni osasi, mutta kuntoa ei ollut jaksaa. Lopputunnista se nousi jo ihan itse korkeammalle kaulalle ja tuntui oikein kivalta selkään.

Poni on vaan harmillisesti niin pieni että en taida viettää siellä selässä kauheasti aikaa. Se on kuitenkin osoittautunut tässä muutaman päivän aikana oikein kivaksi tuntiponiksi.

Sunnuntaina menin Vilmalla koulua. En tehnyt mitään kummallista tehtävää. Mentiin ihan perus kaarteita ja siirtymiä. Myös muutamia avoja sekä ympyräältä takaosan ulospäin siirtämistä kokeiltiin. Vilma oli alusta alkaen tosi kevyt edestä ja hakeutui itsekkin pyreämmäksi ja rennommaksi. Ravissa myös huomasin ponnekkaan takaosan ja sen kuinka hankalaksi voi siinä istuminen muuttua tamman tehdessä oikeasti töitä, Vihdoin tuntuu että meillä loksahtaa ne palapelin viimeisetkin palaset paikallee ja tuonne selkään on aina ilo palata. Se alkaa tuntumaan ns. kodilta!

Laukkaassa mentiin muutamia pääty-ympyröitä ja vastalaukka kaarteita. Lopuksi kävin pellolla ravailemassa baanalla.

Ponskun hypytys oli jälleen sunnuntai aamuna, mutta nyt otimme myös mukaan Hupakon. Kädet olivat täynnä työtä koko ajan kun kahden varsan kanssa piti olla joten kuvaukset jäivät seuraavaan kertaa.

Tämän turpotamman selässä käväsin myös hetken aikaa. Venlalla oli aika vauhikas päivä ja sen mukaan me mentiinkin. Ei tehty mitään mainitsemisen arvoista.

Sitten oli vuorossa Silve. Voi kauhia ku se oli muuttunut! Parempaan suunaan tosin. Alkuun sitä hieman jännitti "uusi" ihminen selässä, mutta pian se alkoi rentoutumaan ja saatiin ihan kivoja pätkiä mentyä. 

Laukassakaan ei kaahattu menemään vaan enemmänkin se oli laiska? Tai sellanen tosi herkkä puottamaan raville jos ei ollut jalat kokoajan lähellä. Olihan se vielä jäykkä ja kankia kääntymään muuten oikein kiva ja kevyt heppa.

niin keskittynyt

loppuravti eteen alas

Maanantaina vietimme maastossa tunteroisen. Ilma oli ihana ja pakkasta sopivasti. Menin tapani mukaan ilman satulaa. Kävimme ihan kunnon lenkin, alu matka hieman rennommin ja loppumatkasta tulimme reippaassa laukassa lumista tietä kotiappäin. Se vasta oli ihanaa! Vimppu nautti varasti yhtä paljon kun minä selässä, se meni koko matkan korvat tötteröllä rennosti eikä koittanutkaan tehdä mitään tyhmää.

Kävin myös ratsimassa Piskon ja Aatun. Piskolle nappasin kanget päähän ja ajatuksena koulureeniä jossa tekisin jotain He A:n tehtäviä. Hieman ajatellen jo tulevaa kautta. No eihän se ihan niin mennyt kään vaan sainkin hieman kyytiä. Poni tuijotti kentällä ihan kaikke! Lumikasasta kavaletti palikoihin. Ei siitä tullut mitään kun poni paineli pitkin kenttää miten sattui enkä saanut siihen mitään otetta. Tein pikaisen päätöksen ja lähdin pellolle. Ravattiin ponin kanssa niin lujaa kuin se pääsi jonka jälkeen otin pelkästä kanki ohjasta kiinni ja menimme laukassa vaihtoja tehden meidän hiihtoratsi baanamme mutkineen läpi. Mutkat menimme vielä kerran jonka jälkeen ravasin hiemna alle ja kävelin hetken aikaa.

Palasimme kentälle ja kas kummaa ponista tuli taasen fiksu. Sain tehtyä suunnitelmien mukaan, vastalaukkoja, vaihtoja-muutamia sarjojakin koitimme, mutta poni oli siihen mennessä jo väsähtänyt niin tydyttiin yhteen vaihtoon kerallaan. Sain myös oikein nättejä lisäyksiä niin laukassa kuin ravissakin. Pysähdykset oli juuri eikä melkein. Piskosta kuoriutui hieno kouluponi. Tosin sillä ei riitä tällähetkellä kunto kantamaan itseään kauhean kauvaa. Taitaa olla parasta että alan sillä nyt jo ratsimaan enkä viikkoa ennen kisoja jotta pikkujätkä jaksaa mennä kaksikin rataa saman päivänä!

Aatunkin selkään pääsin ekaa kertaa tälle vuodelle. Aina on tullut jokin este kun on ollut tarkoitus mennä ratsimaan. Ei se Aatu mua kuitenkaan ollut unohtanut. Tarhasta haettaessa huusin sen nimeä ja vihelsin minun kaunista vinkumistani niin sieltä se pää nousi heinä paalista ja alkoi pienisuuri haflingeri tallustelemaan portille. 

Oli se ainakin jotain oppinut, nimittäin seisomaan tuolin vieressä paikallaan niin kauvan kuin ratsastaja käskee liikkua. Alku tunnista Aatu oli melko raskas edestä ja se vain juoksi kädelle painaen täysillä eteen. Meinasin jo menettää hermoni tähän jätkään. Onneksi päätin riehumisen sijaan tehdä sen  20 kertaa ravi-seis-ravi siirtymän jonka aikana otti pikkuherra takaset töihin ja keulanousi ylös. Sen jälkeen sainkin vaan istuskella ja pyytää erinäisiä asioita ja Aatu teoimi parhaansa mukaan. 

Mentiin väistöjä, askeleen pidennyksiä, ympyrällä takaosan siirtämistä sisälle ja ulos. Laukassa pyysin vaan jouhevuutta ja pyöreyttä edestäkin. Saatiin myös muutama super hyvä laukka käynti siirtymä. Aatu oli todella hyvä! En edes osannut kuvitelle kuinka se saattoi olla niin kevyt ja helppo! Käytiin myös Aatun kanssa baanailemassa ensin ravissa ja sitten kokeiltiin laukata. Yhden kerran koitti vetää päätä alas ja alkaa pomppimaan. Ilman sitä se oli tosi fiksu ja asiallinen! Innolla odottaen ensi maanantaiata.

nam lumihiutaleita!

Tänään pääsinkin hyppäämään tunnilla Silvellä. Tarkoituksena oli hieman testailla meidän yhteistyötä esteiden parissa. Mentiin ihan perus kaarteita ja pieniä ratoja. Ensimmäiset esteet menimme hieman jännittyneesti ja reippaassa tahdissa. Heti kun itse maltoin istua satulaan ja alkaa ratsastaa esteeltä toiselle tuli siitä aika hyvä! Oikeestaan Silve oli tosi kiva hypätä ja kivaa vaihtelua Vilmaan tulee hieman Toto mieleen hypättäessä. Tulikin sitten ilmottauduttua Tallinmäen kisoiin lauantaina Silven kanssa. Mennään 80cm 367.0 arvostelulla. Varasuunnitelmana oli se että jos Silve on vallaton vaihdetaan Satun kanssa ratsuja ja mie hyppään Vempulan kyytiin, mutta toivotaan että tytsy on yhtä hyvä kuin tänään.

Tunnin jälkeen pääsin myös hyppäämään Annilla, Jes! Tätä päivää olen odottanut, Alkuun otettiin hieman ravia ja laukkaa, melkein samantien aloimme tulemaan kahdeksikolla pikku ristikkoa. Paikat ei aina osunut ja sen takia tulikin hassuja hyppyjä. Este nousi pystyksi ja paikat ei vieläkään oikein osunut. Kunnes Satu käski ratsastaa joka askeleen ja niinhän mie sen sitten tein. Ratsastin niin tarkasti kuin pystyin ja niinhän ne piakat osuivatkin kohdalleen. Tultiin pienen tauvon jälkeen 21m linjaa molemmista suunnista. Ensin pientä haparointia, uusiksi ja heti paljon tasaisempi ja parempi. 

     Anni suorastaan rakasti esteiden hyppäämistä ja liisi niistä yli tuolla pullamasullaa. Hypättiin myös okseria johon osui jokaisella kerralla paikka ihan nappiin. Loppuun tulimme vielä noin 80cm korkeudessa olevan neljän esteen radan, paitsi okseri oli 60cm. Poni oli aivan super! Se meni kaikki esteet kyselemättä ja ihanalla selkää hyvin käyttävällä taktiikalla. Loppuun ratsastin ponia hieman suoraksi kun se olisi vaan halunnut katsella oikealle,

ponskulla ratsastus ja uusi poni

Nyt tuli ihan huomaamatta pidettyä reilu viikon tauko bloggaamisessa! Syynä on isoiten ollut kuvattomuus, jälleen kerran. Sekä tämä tälläkin hetkellä päällä oleva flunssa joka on vienyt ajatukseni ihan muualle kuin kirjoittamiseen. Nyt kuitenkin kuulumisia kuluneesta viikosta. 

Keskiviikkona kävin Vilman kanssa maastoilemassa ihan hirveässä lumipyräkässä. Menin ilmansatulaa sen samaisen tunnin lenkin, tultiin vaan hieman oikaisten loppumatka kun ei meinannut enään eteensä nähdä.

Torstaina meillä oli normi hyppytunti, tämäkin lumisateen saattelemana. Meillä oli paljon yksittäisiä erikoisesteitä kentällä, sekä yksi 12 metrin linja. Kenttä oli ehkä hieman liukas tai ainakin minun mielestä. Sen takia otettiinkin tehtävien vaikeutuessa muutama kielto en oikeastaan vaan päästänyt Vilmaa hyppäämään huonosta paikasta, sillä alitajunnassani mieleeni tuli ne kaikki kerrat ku olen hevosten kanssa kaatunut. Mielummin otin stopin ja uuden lähetymisen kun epämääräisen hypyn jossa kuski ei ollut yhtään mukana. 

    Saatiin me hyviäkkin hyppyjä aina kun itse ratsastin jokaisen askeleen aina esteelle ja sen jälkeenkin. Kaikki jotka ovat seuranneet vähääkään isoja luokkia hyppääviä hevosia, niin ne potkasee takasilla esteen päällä yläviistoon jotta este ylittyy puhtaasti. No pikku Vimppu aattelikin olla hieno esteratsu ja potkasta esteiden päällä niillä takasillaan. Vaikka esteet olivatkin vain 80cm luuli se hyppäävänsä 120cm esteitä. Olihan siinä pieni työ pysyä hypyssä mukana!

Perjantaian mentiin käymään Vilman kanssa koulutunnilla. Tunti mentiin ilman satulaa joka oli ihan fiksu valinta. Vimppu oli hieman väsynyt edellisestä tunnista joten alkuun se ei ollut parhaimmillaa. Pikku hiljaa sain sen polkemaan kunnolla takaa ja saatiin tosi hienoja pätkiä. Mentiin kolmikasta kolmikaarista ja laukan nostot sen perään. Kulmat piti mennä kootussa ravissa ja nämä menivät aika kivasti, muutaman kerran koitti Vilma juosta kelmista läpi. Volttien ja siirtymisien avulla sain sen takasin tuntumalle.

Lauantaina sain äitin tuomaan Nukan tallille. Se on ollut muutaman kerran jo siellä. Nyt se sai roikkua mussa kiinni ihan koko sen ajan kun äitu oli ratsimassa ja ihan fiksustihan se käyttäytyi. Vähän vinkuen mutta muuten hyvin. Saan mie siitä vielä mulle tallikoiran.

Pääsin myös ratsastamaan sinä samaisena päivänä Ponskulla. Niille jotka eivät vielä tiedä niin Ponsku on kolmivuotiaaksi kääntynyt suokki tamma. Ponskun olen tuntenut ihan sen syntymästään saakka. 

Ponpella ollaan käyty vajaa 10 kertaa selässä vain painona. Kävellen ja muutamat pätkät ravaten. Tuona päivänä laitettiin tytsylle satula selkään ja mie nousin satulaan. Mentiin alkuun ihan käynnissä pikkukenttää ympäri. Sen jälkeen ravattiin muutama kierros molempiin suuntiin. Ponpe oli ihan superhieno! Se ei edes yrittänyt tehdä mitään tyhmää varsamasita pelleilyä vaan meni oikein nätisti. Käytiin myös kiertämässä tallia sekä hangessa kahlaamassa.

linkki videoon

Pitihän sitä saada ottaa Vilman ja Nukan kanssa yhteiskuviakin! Nämä onnistui ihan hyvin, kun molemmat jaksoivat olla paikallaan ja toistensa vieressä. Käytiin myös koittamassa Vilman lastausta, kun se on ollut hieman hankala aikaisemmin koppiin menemisessä. Onneks se oli kuitenkin fiksuna ja käveli koppiin kuin vanhatekijä(tosin pienen raipan napautuksen avulla)

Sunnuntaina käytiin Vilman kanssa umpihangessa ravaileen ja laukkaileen ilman satulaa. Olihan se hieman pomppuisaa kun toinen joutui nostelemaan jalkojaan hangen ylä puolelle jotta pääsisi liikkeelle. 

Käytiin vielä lauantai iltana hangessa baanailemassa Mimmin kanssa. Tyttö oli hieno ja jaksoi oikein hyvin juosta siellä. Mahtavaa raviakin siitä löytyi kun oikein pyysi.

Eilen tosiaan käytiin hakemassa Turkkaan uusi poni. Sain soiton puoliviiden aikaan Satulta ja se meni suurinpiirtein näin. S-Mitä teet? minä- istun koneella ja hengitän. S-onks sulla kiire? minä-riippuu vähän?! S- laita vaatteet päälle ja juokse tien varteen, lähetään hakeen uus poni! minä- mitä?mitämitä? S- älä kysele, me ollaan jo lähössä!
Niin sitä sitten kiskottiin tallikamppeita niskaan, muutama särkylääke naamaan ja kurkkupastillit taskuun ja näin me lähettiin hakemaan Dani. Se haettiin Männiköstä ja sen oikea nimi on Darling, saksanratsuponi tamma ja säkää sillä on vajaa 140cm. Valitettavasti minulla ei oo kuvia siitä, mutta toivottavasti viikonloppuna saisi napattua jonkinlaisia kuvasia.

Tänään sitten pääsin kyseisen ponin kyytiin jättäen Vilman ratsastuksen väliin. Ponihan oli ihan sikapieni! Se on niin kuikkana ja sellanen kirppu että huhhuh! Hoitaessa Dani on kiltti, mutta ihan hirveän herkkä piehtarointi kapistus. Ei voi hetkeksikkään jättää karsinaan niin ettei menisi maate ja kävisi ottamassa muhakerrosta karvojensa päälle.
Ratsastaessa se oli melko herkkä pohkeesta, ohjasta ei niinkään. Istunnalla kun jarrutti niin siten onnistui paremmin. Lyhyesti Annen sanoja lainaten "sillä on kauniit ja puhtaat kolme askellajia, se kulkee helposti oikein päin, mutta paljon työtä vaativa poni" ja näinhän se oli. Kuhan se saa enemmän lihasta ja kuntoa, niin tulee siitä hieno tuntiponi.