ponskulla ratsastus ja uusi poni

Nyt tuli ihan huomaamatta pidettyä reilu viikon tauko bloggaamisessa! Syynä on isoiten ollut kuvattomuus, jälleen kerran. Sekä tämä tälläkin hetkellä päällä oleva flunssa joka on vienyt ajatukseni ihan muualle kuin kirjoittamiseen. Nyt kuitenkin kuulumisia kuluneesta viikosta. 

Keskiviikkona kävin Vilman kanssa maastoilemassa ihan hirveässä lumipyräkässä. Menin ilmansatulaa sen samaisen tunnin lenkin, tultiin vaan hieman oikaisten loppumatka kun ei meinannut enään eteensä nähdä.

Torstaina meillä oli normi hyppytunti, tämäkin lumisateen saattelemana. Meillä oli paljon yksittäisiä erikoisesteitä kentällä, sekä yksi 12 metrin linja. Kenttä oli ehkä hieman liukas tai ainakin minun mielestä. Sen takia otettiinkin tehtävien vaikeutuessa muutama kielto en oikeastaan vaan päästänyt Vilmaa hyppäämään huonosta paikasta, sillä alitajunnassani mieleeni tuli ne kaikki kerrat ku olen hevosten kanssa kaatunut. Mielummin otin stopin ja uuden lähetymisen kun epämääräisen hypyn jossa kuski ei ollut yhtään mukana. 

    Saatiin me hyviäkkin hyppyjä aina kun itse ratsastin jokaisen askeleen aina esteelle ja sen jälkeenkin. Kaikki jotka ovat seuranneet vähääkään isoja luokkia hyppääviä hevosia, niin ne potkasee takasilla esteen päällä yläviistoon jotta este ylittyy puhtaasti. No pikku Vimppu aattelikin olla hieno esteratsu ja potkasta esteiden päällä niillä takasillaan. Vaikka esteet olivatkin vain 80cm luuli se hyppäävänsä 120cm esteitä. Olihan siinä pieni työ pysyä hypyssä mukana!

Perjantaian mentiin käymään Vilman kanssa koulutunnilla. Tunti mentiin ilman satulaa joka oli ihan fiksu valinta. Vimppu oli hieman väsynyt edellisestä tunnista joten alkuun se ei ollut parhaimmillaa. Pikku hiljaa sain sen polkemaan kunnolla takaa ja saatiin tosi hienoja pätkiä. Mentiin kolmikasta kolmikaarista ja laukan nostot sen perään. Kulmat piti mennä kootussa ravissa ja nämä menivät aika kivasti, muutaman kerran koitti Vilma juosta kelmista läpi. Volttien ja siirtymisien avulla sain sen takasin tuntumalle.

Lauantaina sain äitin tuomaan Nukan tallille. Se on ollut muutaman kerran jo siellä. Nyt se sai roikkua mussa kiinni ihan koko sen ajan kun äitu oli ratsimassa ja ihan fiksustihan se käyttäytyi. Vähän vinkuen mutta muuten hyvin. Saan mie siitä vielä mulle tallikoiran.

Pääsin myös ratsastamaan sinä samaisena päivänä Ponskulla. Niille jotka eivät vielä tiedä niin Ponsku on kolmivuotiaaksi kääntynyt suokki tamma. Ponskun olen tuntenut ihan sen syntymästään saakka. 

Ponpella ollaan käyty vajaa 10 kertaa selässä vain painona. Kävellen ja muutamat pätkät ravaten. Tuona päivänä laitettiin tytsylle satula selkään ja mie nousin satulaan. Mentiin alkuun ihan käynnissä pikkukenttää ympäri. Sen jälkeen ravattiin muutama kierros molempiin suuntiin. Ponpe oli ihan superhieno! Se ei edes yrittänyt tehdä mitään tyhmää varsamasita pelleilyä vaan meni oikein nätisti. Käytiin myös kiertämässä tallia sekä hangessa kahlaamassa.

linkki videoon

Pitihän sitä saada ottaa Vilman ja Nukan kanssa yhteiskuviakin! Nämä onnistui ihan hyvin, kun molemmat jaksoivat olla paikallaan ja toistensa vieressä. Käytiin myös koittamassa Vilman lastausta, kun se on ollut hieman hankala aikaisemmin koppiin menemisessä. Onneks se oli kuitenkin fiksuna ja käveli koppiin kuin vanhatekijä(tosin pienen raipan napautuksen avulla)

Sunnuntaina käytiin Vilman kanssa umpihangessa ravaileen ja laukkaileen ilman satulaa. Olihan se hieman pomppuisaa kun toinen joutui nostelemaan jalkojaan hangen ylä puolelle jotta pääsisi liikkeelle. 

Käytiin vielä lauantai iltana hangessa baanailemassa Mimmin kanssa. Tyttö oli hieno ja jaksoi oikein hyvin juosta siellä. Mahtavaa raviakin siitä löytyi kun oikein pyysi.

Eilen tosiaan käytiin hakemassa Turkkaan uusi poni. Sain soiton puoliviiden aikaan Satulta ja se meni suurinpiirtein näin. S-Mitä teet? minä- istun koneella ja hengitän. S-onks sulla kiire? minä-riippuu vähän?! S- laita vaatteet päälle ja juokse tien varteen, lähetään hakeen uus poni! minä- mitä?mitämitä? S- älä kysele, me ollaan jo lähössä!
Niin sitä sitten kiskottiin tallikamppeita niskaan, muutama särkylääke naamaan ja kurkkupastillit taskuun ja näin me lähettiin hakemaan Dani. Se haettiin Männiköstä ja sen oikea nimi on Darling, saksanratsuponi tamma ja säkää sillä on vajaa 140cm. Valitettavasti minulla ei oo kuvia siitä, mutta toivottavasti viikonloppuna saisi napattua jonkinlaisia kuvasia.

Tänään sitten pääsin kyseisen ponin kyytiin jättäen Vilman ratsastuksen väliin. Ponihan oli ihan sikapieni! Se on niin kuikkana ja sellanen kirppu että huhhuh! Hoitaessa Dani on kiltti, mutta ihan hirveän herkkä piehtarointi kapistus. Ei voi hetkeksikkään jättää karsinaan niin ettei menisi maate ja kävisi ottamassa muhakerrosta karvojensa päälle.
Ratsastaessa se oli melko herkkä pohkeesta, ohjasta ei niinkään. Istunnalla kun jarrutti niin siten onnistui paremmin. Lyhyesti Annen sanoja lainaten "sillä on kauniit ja puhtaat kolme askellajia, se kulkee helposti oikein päin, mutta paljon työtä vaativa poni" ja näinhän se oli. Kuhan se saa enemmän lihasta ja kuntoa, niin tulee siitä hieno tuntiponi.