alkuvuoden heppakuulumisia

Minun on turha alkaa edes selittelemään, miksi en ole kirjoittanut kuulumisia vuoden vaihduttua. Sillä mitään järkevää syytä siihen ei ole. Välillä on hyvä pitää taukoa kirjoittamisesta, jotta uutta intoa löytyy. Kerrottavaa on niin paljon, että kirjoitan niistä kahteen postaukseen. Aloitetaan tammikuun ensimmäisestä.

1.1 kotiuduin Susannen luota. Vietin ihanan hevosettoman loma ottaen rennosti hyvässä seurassa. Illalla kuitenkin suuntasin tallille ja pääsin ratsastamaan Silvellä ilman satulaa. Kävin ihan rennosti köpöttelemässä vajaan tunnin kentällä. Tamma oli hieman reippaalla tuulella ja alkuun todella kankea ratsastaa. Lopputuntia kohden se muuttui rennommaksi ja taipui kivasti molempiin suuntiin.

2.1 menimme Vilman kanssa Kaisan koulutunnille. Tunti oli normaalisti 9.30 joten tiedossa oli aikainen herätys. Tunnilla teimme erilaisia väistöjä, avo- ja sulkutaivutuksia, askeleen pidennyksiä ja hieman lauka työskentelyä. Vimppu oli ravissa todella kiva ja saatiin paljon onnistuneesti ja rennosti tehtyä eri tehtävät. Laukassa Kaisa käski nostaa sen edestä ylös ja mennä mahdollisimman rauhallista ja lyhyttä laukkaa, mutta sen piti olla myös tahdikasta. Vasemmassa kierroksessa onnistui huomattavasti helpommin kuin oikeassa. Loppuun saimme onnistuneita hetkiä myös oikeassa laukassa.

3.1 ratsastin Vilmalla ilman satulaa kentällä. Työstin alkuun käynnissä volteilla ja erilaisilla väistöillä. Vilma kuunteli minun apuja hyvin ja oli mukava ratsastaa. Ravissa tein todella paljon ympyröitä, kaarteita ja erilaisia suunnanmuutoksia. ’Hyppäsimme’ muutaman kerran kouluaidan yli joka oli jätetty kentälle, ihan vain mielenvirkistykseksi.

Laukkaa työstimme tällä kertaa vastalaukka harjoituksin. Ensin nostin suoralla vastalaukkaa ja laukkasimme yhden kulman yli, raville ja seuraavalla pitkällä sivulla sama uudestaan. Tämän onnistuttua hyvin tein molemmissa kierroksissa vastalaukassa koko kentän kokoisen soikion, jonka Vilma selvitti helposti. Oikeassa laukassa oli hieman hankalampaa laukata vasempaan kierrokseen. Pikkuhiljaa alamme saamaan oikeaan laukkaan samanlaista tasapainoa kuin vasempaan laukkaankin. Loppuun nostin vielä molemmat laukat myötälaukkana ja tein päätyihin ympyrät. Loppuraveissa annoin Vilman venyttää kaulaansa ja hieman pidentää askeltaan.

4.1 koulu alkoi, plääh! Pääsin vasta illasta maastoilemaan Vilman kanssa. Menimme melko normaalin maaston ilman satulaa pimeässä metsässä. Emme siis painelleet täysillä, mutta emme menneet kauhean hitaastikaan.

Vilman jälkeen ratsastin Aatulla. Edellisenä päivänä se oli ollut tyhmä ja riehunut joten varauduin siihen. Alku tunnista A oli nahkea ja ei halunnut asettua tai taipua kumpaankaan suuntaan. Ravissa se teki stoppeja peräkulmaan ja tuijotti sinne pitkään. Muutaman kerran se tuntui että alkaa hyppimään pystyyn, mutta ei kuitenkaan alkanut. Ensimmäinen laukka pätkä, kolme laukka askelta stoppi - tasajalkaloikka – pystyyn – käännös ympäri – spurtti – pukki – stoppi - pystyyn ja sitten se vain seisoi keskellä pikkukenttää korvat tötteröllä ja pää pystyssä, minä edelleen satulassa istuen. En kerinnyt kuin tajuta ’ nyt sitä mennään’ ja sitten se kaikki oli jo ohi. Tämän jälkeen ei tullut yhtäkään vastalausetta A:lta. Se oli kevyt edestä ja taipui kivasta molempiin kierroksiin, myös laukassa. Saatiin loppuun todella paljon hyviä pätkiä kaikissa askellajeissa. A oli oikeastaan paljon parempi mitä odotin, ainakin lopputunnista.

5.1 kävin poikkeuksellisesti tallilla ratsastamassa Aatulla. Se oli edellisen päivän asetuksilla ja oikein kiva ratsastaa. Teimme ravissa väistöjä ja paljon askeleen pidennyksiä lävistäjillä. Menimme myös vastalaukkaa niin suoralla kuin kaarevallakin. Jos jotain A osaa hyvin niin tämän, sillä on aivan uskomattoman hyvä tasapaino laukassa ja se tukeutuu helposti ohjaa vasten. Teimme vielä siirtymiä käynnistä laukkaan ja takasin käyntiin, nämäkin onnistuivat melko hyvin. Koko tunnin ajan Aatu oli kuulolla ja teki kaiken mitä pyysin oikein nätisti yhtään mukinoimatta.

6.1 pakkanen nousi lähelle -30 astetta. Oli äidin vuoro ratsastaa Vilma ja minä olin sillä välin kuvaamassa heppoja sen verran mitä tarkenin. Kunhan saan kuvat muokattua, laitan ne tänne teidän nähtäväksi.

Äiti meni vain puolisen tuntia ja pääsin itse köpöttelemään loppuajan. Menin ilman satulaa hieman ravissa kahdeksikkoa. Laukkaa nostin molempiin kierroksiin parikertaa ja mentiin loppu aika ravaten rennosti yhä kahdeksikolla ja loppuravit kävin kävelemässä tallipihassa.

7.1 pakkasta oli yli vielä enemmän kuin edellisenä päivänä. Tällä kertaa suuntasin hyvin toppavaatteisiin muumioituneena ilman satulaa maastoon. Menimme vajaan tunnin sillä jossain vaiheessa alkoi polvet palella kolmien housujen alla. Vilma olisi ollut ihan hirveästi menohaluja varsinkin kotia päin. Sain ihan kunnolla pidättää että pysyimme rauhallisessa ravissa emmekä pinkoneet täysillä tallille. Oli kuitenkin tosi kiva käydä hiljaisessa ja todella kauniissa maastossa.

Taidan jättää nyt tämän postauksen tähän ja kuulumiset jatkuvat seuraavassa postauksessa. Toivottavasti mahdollisimman pian! Kuvista kiitos Marialle ja Vernalle!