Peikon matkassa: pakkaspäivän ratsastukset

Ihanalla ilmalla on paras ratsastaa! Vaikka sunnuntaina pakkanen yletti yli - 25°C asteen, ei se haitannut minua, ratsuja tai kuvaajaa. Vernalle iso kiitos, kun jaksoi kuvata minua koko päivän! Tallilla olisi pitänyt olla alunperin koulukilpailut sunnuntai aamusta alkaen, mutta ne siirrettiin seuraavalle viikolle 24.1 liian kovan pakkasen takia. Hyvin poikkeuksellisesti ratsastin neljällä ratsulla samana päivänä. Vilmalla ja Mimmillä ratsastin pisimpään ja Mesellä sekä Annilla vain reilu puolituntia kumpaisellakin.

Aloitin päivän tavallisesti aamutallin teolla, poikkeuksellisesti puoli kahdeksalta. Olimme kuitenkin valmiita jo ennen kymmentä. Aamupalan jälkeen hain Annin sisälle ja laittelin sen kuntoon. Alku käynnit otimme osittain rantatiellä ja kentällä. Vartin kävelyn jälkeen siirryin raviin ja ravailimme kummassakin suunnassa viitisen minuuttia. Sen jälkeen jatkoimme käyntiä vielä viisitoista minuuttia. Poni oli ~~vähän turhankin~~ innokkaasti liikkumassa eteenpäin. Anni oli kuitenkin tosi kiva ratsastaa, vaikka emme voi tehdä minkäänlaisia kummempia koulukiemuroita.

Hoidin Annin pois ja hain Vilman sisälle. Suunnittelin lähteväni pellolle ilman satulaa. Käärin Vimpulle tällä kertaa pintelit jalkoihin suojien sijasta. Pellolla ratsastaessa pintelit pysyvät huomattavasti paremmin kuin suojat. Kävelin alkukäynnit tallipihassa samalla kun suuntasin kohti peltoa.

Pellolle päästyä nappasimme muutaman yhteiskuvan jonka jälkeen aloin ravailemaan. Tein ihan ympyröitä ja taivuttelin kahdeksikolla. En vaatinut Vimppua kulkemaan pyöreänä, riitti kuhan se oli kevyt, jarrutti ja kääntyi pyynnöstäni. Otin myös ensimmäiset laukan molempiin suuntiin isolla ympyrällä. Tämän jälkeen käveltiin hetki.

Kävelyn jälkeen aloin laukkaamaan ja ravaamaan pellon reunalla hieman reippaampaa. Pidimme kuitenkin paljon kävely taukoja ja pidin huolen ettei Vimppu hikoillut. Laukassa taisimme molemmat hieman innostua ja pyysin Vimppua laukkaamaan oikein reippaasti muutaman pätkän. Ravissa saatiin ihan hirveen kivoja pätkiä. Vaikken meinannutkaan kyydissä pysyä, kun tamma paineli minkä kintuistaan pääsi. Loppuun otin vielä pari rauhallista laukkapätkää, joiden jälkeen ravailtiin rennosti hetki.

Loppukäyntien ajaksi Verna hyppäsi taakseni istumaan ja kävelimme tallille. Sisällä annoin Vilmalle melassia ja päiväruuan. Hetken päästä nakkasin sille loimen ja vein ulos.

Kävimme ruokkimassa myös muut päivä ruoan saajat ja söimme itsekin samalla kun kamera lämmitteli itseään.

Hain seuraavaksi Mimmin sisälle. Hoidin sen kuntoon ja suuntasimme kentälle. Alkukäyntien jälkeen lähdin melko nopeasti ravihommiin. Tehtiin paljon kaarteita ja suunnan muutoksia. Kokeilin myös kuinka lisäykset lähtivät ja pienen muistutuksen jälkeen saatiin todella kivoja pätkiä. Mimmi painui todella helposti kuolaimen taakse ja satula valui eteenpäin (poni on taas päässyt lihomaan), kuten kuvistakin näkee. Ratsastin parhaani mukaan sitä pidemmäksi, mutta pääasia oli että poni liikkui omalla moottorilla eteenpäin ja teki mitä pyysin.

Laukassa satula vasta valuikin lavoille… Poni oli siitä huolimatta tosi kevyt edestä ja polki takaa aktiivisesti. Se laukkasi pyöreänä hyvää pyörivää laukkaa kumpaankin suuntaan. Tein muutamia laukka siirtymiä. Oikeaan laukkaan oli huomattavasti helpompi kuin vasempaan, muttei sekään suunta ollut huono. Loppuraveissa tein vasta- ja myötäasetuksia. Kävelin loppukäynneillä tallin ympäri.

Nyt oli niin sanotusti kaikki pakolliset hepat ratsastettu. Soitinkin Satulle, että saanko käydä myös Mesen kanssa kentällä. Se passasi, joten ei muuta kuin poni sisälle. Hoidin sen melko nopeasti kuntoon ja suuntasimme kentälle. Alkukäyntien jälkeen aloin ravailemaan ja huomasin ilokseni, ettei poni kuunnellut minua ollenkaan. Vaikka kuinka yritin taivutella ja asetella niin ei auttanut. Mese pyyhälsi pää ja häntä pystyssä iloisesti pärskien pitkin kenttää, muka kyttäillen kaikkia palikoita joita siellä näkyi. En voinut kuin nauraa hassulle vanhukselle, joka oli silmin nähden iloinen. Pahoittelen näiden kuvien laatua, pimeä alkoi aivan liian aikaisin!

Hetkellisesti sain siihen tuntumaa ravissa ja se kuunteli minua muutaman ympyrän verran. Erehdyin nostamaan laukan ja siitä se riemu vasta repesikin! Poni painoi kaasun pohjaan ja loputkin jarrut katosi. Eihän se lujaa mennyt, muttei se kuunnellutkaan. Mitä siinä tilanteessa pystyi tekemään muuta kuin nauramaan?! Laukattiin sitten hetki molempiin suuntiin ja kokeilin tehdä ympyröitä, jotka mukamas auttaisivat minua saamaan paremman otteen ponista. Ei niistä ollut apua, tyydyin sitten tekemään laukanvaihtoja, joita poni teki todella mielellään. Hetken laukattuaan Mese alkoi rauhoittua ja sain myös laukassa muutaman rauhallisemman suoran. Ei me kauhean tosissaan menty, kunhan pidimme hauskaa.

Päädyttiin vielä käymään pellolla ottamassa muutama laukkapätkä ja loppuravit. En tiedä kumpi oli innokkaampi minä vai poni. En voinut olla hymyilemättä ja nauramatta ääneen hassulle ponille joka pärski kuin viimeistä päivää jo pelkästään pellolla kävellessä.