9. Minun ja Mesen tarina

Tämä oli tarkoitus kirjottaa jo keskiviikkona jolloin tuli täyteen 2vuotta yhdessä mut en kerenny jaksanut avata blogia ja kirjoittaa tätä tekstiä joten teen sen  nyt tässä yöllä:) ja meidän kaks vuotis video tulee piakkoin.

Elikkä siis, meidän tarina alkaa eräänä keväisenä maanantaina. Jolloin Ankki(ratsastuksen openi aaltokankaalta) pyysi minua toimiston eteen kunhan oli rahastanut ekan tuntilaiset. Menin sit siihen hieman jännittyneesti et mitä asiaa hänellä ois minulle. Ankki sit ekana kysy et missä asun, siinä vaiheessa mietin et pyytäisiköhän minua hoitamaan reneä(hänen heppaansa) tai jotain sellaista. Vastasin asuvani Saarelassa. Sit Ankki kerto et sen yksi valmennettavistaan(Satu) oli pyytänyt Ankkia "etsimään" jonkun tytön joka voisi alkaa valmentautumaan tämän tytön(Liisan) toisella ponilla, kun Liisa ei kerennyt valmentautua molemmilla poneilla tarpeeksi ja hän oli nyt keskittynyt enemmän Salliin joka oli aika raaka vielä silloin. Olin heti et haluun alkaa valmentautuun sillä ponilla josta en ollut kuullut mitään ennen tätä hetkeä. Ankki käski soittaa vanhemmille ja julteltais sit tunnin jälkeen lisää. Soitin ihan innoissaan vanhemmille ja selitin asian niin hyvin kuin pystyin. Äiti vaan sano et jotellaan kotona lisää. Sovittiin Ankin kans et ilmotellaan asiasta.
     Tiistaina sitten hanikin Ankin numeron ja laitoin sille ihan hiiiirveen pitkän viestin jossa kyselin kaikke mahollista maan ja taivaan väliltä poniin liittyen. Keskiviiikkona tunnillani Ankki tuli selvittämään ja vastaamaan kysymyksiini, olisi kuulemma tullut liian pitkä viesti jos ois tekstannu niin kerto suullisesti. Oli onni et Miia kuunteli meijän keskusteluu kun olin niin innoissani ja hermostunut et en muistanut puoliakaan mitä Ankki mulle selosti :D
       Sovittiin sitten et sunnuntaina mentäis Pikkaralaan kattoon äitin kans Liisan ja Satun hyppy reenii. Mua jännitti ihan hirveesti kun olin hirveen ujo uusia ihmisiä kohtaan. Automatkalla mielessä kävi jos mimmista ponin omistajaa... Liisa olikin mua vuoden vanhempi ja ihan hirveen paljon parempi ratsastaan. Liisa ja Satu olivat molemmat hirveen puheliaita ja minä istuin hiljaa tuolilla ja kattoin siinä kun äiti jutteli niiden kanssa.
   Valmennuksen jälkeen lähettiin Turkkaan jossa oli vain kaksi pihattoa, yhteensä viis karsinaa ja hepoja oli vain Mese, Salli, Roco, Hissu ja Kati. Ihastuin heti Meseen kun oli niin söpö ja ihana valkoinen pikkuponi♥ Soviittin eka valkka 24.3 torstaina, mutta Ankki ei päässytkään silloin ja ihan hyvä koska oltiin ponin kans molemmat ihan jännittyneitä. Tunnin jälkeen olin niin varma et tää poni oli mulle kuin tehty, hoitaessa se oli kiltti ja ratsastaessa se oli omalla moottorilla kulkeva helposti toimiva poni. Perjantaina Ankki sit soitti Satulle ja kysy et mitä tykkäsin, haluisinko lakaa valmentautuun Mesellä ja Satu vastas et tais se tykätä kun tossa autossa istuu mun kans ja maastoon  ollaan menossa. Näin alkoi meidän matkamme kohti ylä ja alamäkiä.


istuntani oli TOSI huono kun aloin Mesellä reenaanmaan

   Aloin siitä päivästä lähtien käymään joka viikko valmennuksessa Mesellä. Aluks oli tarkoitus et meen vaan koulua, mut jotenkin päädyin Liisan ja Satun kans estevakkoihin ja reenattiin sitten sitäkin. Mentiin noin jokatoinen kerta koulua ja esteitä.
   Aloin Mesen kisahoitajaksi käytiin vaikka missä kisoissa. Kesän alussa mentiin jopa helsinkiin asti molempien ponien kanssa.



 

 Koko kesän kävin valmennuksissa ja itsenäisesti ratsimassa ponilla. Käytiin maastossa, väännettiin koulua ja menin paljon ilman satulaa jolloin tasapainoni kehittyi huimasti. Kesän aikana hyppäsin valmennuksissa 100cm rataa ja 105cm yksittäistä vaikka en ollut vieläkään hirveen kokenut siellä ponin selässä.
  Syksyllä tuli sit Turkalla estekisat jossa mentiin 70cm ja voitettiin♥ rata Vähän myöhemmin syksyllä oli aaltsikalla kisat 80cm niistä tuli 4vp kun itse unohdin ratsastaa esteelle ja puotus tuli oikeestaan kaajettiin koko este.
Loppu syksystä Mesen etuset alkoi turpoamaan hieman mut se ei menoa haitannut yhtään, joten Satu sano mulle et voin mennä vielä muutamat valmennukset ja poni sais talvella sit levätä. 13.10.2011 Meijän viimeinen kunnon hyppyvalmennus meni tosi hyvin. Viimeiseksi eteeksi mikä ylitettiin oli 110cm okseri! Sen jälekeen liikutin ponia kevyesti. 21.10 oli viimeinen kerta ponin selässä piiitkään aikaan. Ponilla todettiin molempien etujalkojen syvän koukistaja jänteen tukisiteet on revähtänyt, se sai liikkumis kiellon.
   Sen kuultuani itkin itseni illalla uneen kun luulin et en enään koskaan voinut ratsastaa sillä. Ratsastukseni painottui tämän jälkeen aaltsikalle jossa kävin Oskulla valmennuksissa ja saatoin mennä jopa kolmea tuntia viikossa. Kävin vain muutaman kerran Turkalla Sallilla ratsastamassa. Vaikka Mese oli edelleen tärkeä sen ajatteleminenkin teki kipeää varsinkin kun kuulis sitä että "Sinä rikoit ponin jalat!""Hyppäsit sillä liikaa ja liian korkeeta!""Pakotit sen esteistä yli vaikka oli kiepeä! Nyt se on sun takia sairaslomalla!" Nämä lauseet sattu syvälle. Liisa ja Satu sanoivat että el oli sanonut vaivojen olleet jo iän kaiken ponilla ja ne oli iänmyötä tullut esille. Joten kukaan ei ollut vastuussa ponin jalkojen rikkoontumisesta.

    Tasan neljän kk jälkeen nousin takaisin Mesen selkään Satun kerrottua että ponia saa alkaa kävelyttään aluksi lyhyitälenkkejä. Siitä alkoi pitkä kuntoutus jakso jolloin jaksoin olla koko ajan ponin kanssa ja kääriä sille piteleitä etusiin päivästä toiseen. Käytiin maastossa, pellolla ja tallia pihaas kierelemässä, ratsin taluattaen ja seuraa johtajaa tyylillä. Meidän välillä kasvoi luottamus joka päivä. Molemmat meistä luotti toisiinsa ja sen huomas. Opeteltiin jotain teppujakin jotka taisivat unohtua jo (; Kävin liikuttamassa Meseä kaksi-neljä kertaa viikossa.






 Toukokuussa päätin alkaa ratsastaa ponia takaa eteenpäin, eli pohkeesta ohjalle ja astumaan alleen. Olin saanut jotain aaltokankaan helpoimpia heppoja jo aikasemmin muotoon mutta Mese olikin erillainen poni. Ensin se vaati että ratsastajaan piti luottaa jotta se uskaltautui rentoutumaan. Se asia oli meillä hallussa. Aloin sitten joka kera työstäään sitä käynnissä volteilla jotta se alkaisi myötäämään mulle.

näin siinä sit kvikin, poni myötäsi minulle ekan kerran

 Kesäkuussa saatiin sit alkaa ravaileen pikku hiljaa ja pohjan piti olla hyvä joten mentiin alkuun paljon mettässä. Ekalle tunnille pääsin 10.7 jolloin ponilla oli niin paljon virtaa että se vaan kiikutti mua pitkin  kenttää kun silllä oli niin hauskaa päästä oikeestu töihin yli puolen vuojen jälkeen. Päästiin jopa laukkaamaankin. Maastossa ei saatu mennä lujaa ja vieläkin piti olla jalkojen kanssa varovainen. Kesän jälkeen lopetin aaltsikankin kokonaan kun keskityin Mesellä ratsimiseen ja en päässyt enään ratsikoulussa eteenpäin.
      Heinäkuun lopussa minulle kävi pieni tapaturma ja tipuin sallilta, sain 2vk ratsikiellon ja ne olivat elämäni pisimmät kaksi viikkoa. Vaikka olisin halunnut niin en oisi voinut kiivetä ponin seläkään koska selkäni lihas kodos repes ja lihas nesteestä nousi sellanen iso patti tonne selkään.
          12.8 Oli meidän ekat koulukisat pikkaralassa. Menin helppo C  prosentein 56,875 ja he B:0 2009 prosentein 53,5. En tiedä kumpi oli enemmän jännittynyt minä vai poni. No kummiskin  siitä oli hyvä lähteä nousemaan kisauralla ylöspäin tämän ponin kanssa. Me vaan reenattiin ja reenattiin.

        13.10 oli sitten meidän toisten koulukisoijen aika. Oltiin opeteltu väärärata mutta selvittiin se oikearata kummiskin toisena läpi prosentein 59,2 ja k.n special mentiin niin kauniissa muodossa et Liisakin sano siinä ratani aikana et poni ei oo koskaan menny etes sillä niin kauniisti. Saatiin siitä silti vain 55,8% olin pettynyt nuihin prosentteihin mut ponii oli suber.

Syksyn aikana tehtiin vaikka ja mitä, mentiin päittillä pellolla, ratsittiin ilman varusteita ja käytiin ratsipilateksessa. Sekä poni alko käymään tunneilla välillä omastamielestä liiankin paljon. Ja Piskon tultua tallille aikaa on mennyt siihen niin paljon. Olen silti yrittäny aina kerran viikossa ratsia ponia läpi.
  Talvella sama homma jatku, käytiin kunnon joulumaastossa päästättelemässä. Ja joulun jälkeen hypättiin muutama estekkin 50cm. Vuojen vaihduttua aaltsikalla oli koulukisat jossa mentiin C-mekin kouluohjelma 65,3% ja toiseksi. Toinen luokka oli k.n special 63,8% toiseksi. Voi että olin ylpee ponista♥

Tähän asti olen ratsinut ihan normisti, nyt viimeinen viikko mentii rauhallisemmin koska ponin selkä oli jumissa, mutta se hierottiin kahesti ja se alkaa olla kokonaan kunnossa. Tänään käytiin hiihtoratsimassa ja mennään tällä Turkan hiihtoratsikisoihin Miian kans ja voitetaan kaikki!

rakkainta mitä tulen saamaan

Tämän ponin kanssa olen oppinut paljon ja olen opinyt että vaikka tulisi kuinka jyrkkä ja pitkä alamäki niin joskus on tultava edes pienenpieni ylämäki♥

-Venppa & Merenneito♥