pikainen tilannekatsaus

Toivotaan ettei mitään vakavaa. Onko liika huolehtiminen liioittelua?

Perjantaina saatiin Vimpun kans maasto seuraa ja tytsy oli oikein mielissään siitä. Mentiin tunnin lenkki. Laukkailtiin aika paljon, ei kovaa mutta isoa rauhallista laukkaa.

Vilmalla oli lauantai aamuna ruokaa kupissa kun hain sen sisälle. Se oli jättänyt vajaan puolilitraa kahdesta litrasta sensitivea. Se kuitenkin napsi ne ennen tunnin alkua. Tunnilla Vilma oli suoraan sanoen kauhea, enkä minä ollut sen parempi ratsastajakaan. Mikään ei onnistunut ja turhautti. Ei saatu mitään toimimaan, äh! Olisiko syynä liian vähäinen kenttä työskentely? Kenties, oma vika kun mettässä tykkään mennä. Karkaan aina hankalan tilanteen tullen pellolle karkuun ja siirrän kentällä ratsastusta.

Onneksi pääsin vielä illasta korjaamaan omat virheeni ja ottamaan revanssin. Lähdin Vilman selkään ratsastamaan se hyväksi vaikka siihen menisi koko yö. Sitä siinä ei tosiaankaan mennyt, alle puolessa minuutissa Vilma tuntui siltä että olin valmis lopettamaan siihen. En ymmärrä miten kaikki sotkussa olleet nappulat palaavat edellisille paikoilleen ja kaikki toimii paremmin kuin pitkiin aikoihin. Vilma oli suoraan sanoen todella hyvä, kevyt ja taipuisa. Missä oli se aamun kankia ja tekemätön hevonen, mihin se oli karannut? Aivan kuin allani olisi ollut joku muu kuin Vilma.

Ratsastin koko tunnin ajatellen pyöreälle matalalle kaulalle kuten tunnillakin oli tarkoitus ratsastaa. Mentiin kaikki askellajit läpi ja Vilma oli rentona jopa laukassa, siltikin se polki alleen eikä koittanutkaan paeta alta. Harmillisesti oli jo sen verran pimeää ettei voinut kuvata. Toisaalta ei sillä miltä näytettiin ulospäin ollut juuri silloin mitään merkitystä. Selkään tamma tuntui pitkästä aikaa oikeasti hyvältä!

Nyt sitten siihen ei niin kivaan.Vilmalla oli jo muutaman päivän ollut maha ihan kuralla, mutta lauantai iltana se sitten lopetti väkirehujen syömisen ja heinäkään ei kauhean hyvin maistunut. Kävin vielä illemmalla kattoon et sillä oli kaikki ok.

Sunnuntai aamuna Vimppulla oli edelleenkin vajaa litra iltaruokia eikä aamuruoka kelvannut, heinätkin olivat melkein koskemattomina paikoillaan. Laitettiin se sitten ulos, siellä se paineli suoraan syömään vihreää heinää, se saattaa olla syynä mahan sekaisin oloon. Otettiin se sit hiekkatarhaan jossa sillä oli vain kuivaaheinää tarjolla, hieman apaattisesti se seisoi pihaton nurkalla ja kävi aina katsomassa kuivaheinä kasoja.  Vilma sai sitten pitää vapaa päivän.

     Annettiin sille päivällä hieman mysliä josta se tykkäsi ja söi kaiken innolla. Päätettiin kokeilla että jos ruuan turvottaa ja lisää siihen vähän mysliä söisikö se sen. Ja olihan se syönyt illalla kaiken. Hieman oli vielä ollut vaisuna ja mahakin oli ollut ilmeisesti jo parempana.

Tänään aamulla Vilma oli jo päässyt omaan aitaansa ja tyytyväisen näköisenä söi paalilla. Se oli syönyt aamuruuat ilman turvottamista ja oli muutenkin pirteämpi karsinassa. En kuitenkaan ratsastanut kauhen rankasti. Menin ilmansatulaa, käytiin alku käynnit kävelemässä rannassa ja sieltä suuntasimme pellolle. Ravailin isolla kahdeksikolla taivutellen kunnolla koko hevosta. Vimppu oli yhtä hyvän tuntuinen kun lauantai iltana, jopa energisempi. Laukassa tein suorakulmiota mutta päätyjä hieman pyöristäen sillä pelto oli hieman märkä. Laukka oli molempiin suuntiin hyvää ja tahdikasta. Toivottavasti selvittiin nyt säikähdyksellä eikä Vilmalla ole mitään kummempaa

 - mitäs sitä taskusta löytyy? 

- linssisuojus, höh!