Torstai aamuna lähdimme kohti ypäjää kahden vinkan kanssa. Toisessa matkusti Vilma ihan yksinään koko matkan. Alkuun meinasi tyttöä hieman jännittää yksin oleminen, mutta hyvin sujui matka. Olimme illasta vasta lähempänä yhdeksää perillä. Kävin vielä ratsimassa hieman ilman satulaa kaikissa askellajeissa. Kenttä oli ihan pilkkopimeä sillä valaistusta ei valittettavasti ollut jotenka en sitten kauhean vauhdikkaasti uskaltanut mennä kun ei eteensä meinannut nähdä.
Perjantaina ei ollut minulle ja Vilmalle yhtään starttia. Saatiin sitten ottaa ihan rennosti Vilma tarhaillen ja minä kuvaillen sekä kisoja seuraillen. Kerkesin myös nähdä Susannea kisojen lomassa. Ennen pimeää käytiin reilu tunti maastoilemassa. Löydettiin yksi kiva pehmeä havupolun tapainen jossa sitten laukkailtiin muutaman kerran. Vilma oli oikein pirteä, mutta kuunteli hyvin vieraassakin maastossa.
Lauantaina ensimmäinen luokka oli 80cm arv A.2.0 ja starttasin luokan lopussa. Päätin mennä ratsastaen kisapiakalle ja Vilma sai siinä hyvin alku käynnit ja hieman raviakin. Rata oli helppo, pienistä esteistä ja kaarteista koostuva kokonaisuus. Alkuun oli muutama tiukempi kaarre ja lopussa hieman pitempiä teitä.
Verryttelyssä Vilma oli ihan ok tuntuihen. Sain hyviä hyppyjä ja laukat pysyivät oikeina. Radalla kaikki meni sit ihan pieleen. Laukka ei ollut pyörivää, paikat tulivat melkein joka esteelle aivan liian syliin ja siitä syystä otimmekin yhden puomin mukaan. Vilma hyppäsi pitkänä ja jalkoja roikottaen. Muutaman hyvän hypyn sain radalla tehtyä ja oli ihan tyytyväinen siihen, vaikka oisin itse voinut ratsastaa teräväpää laukkaa ja katsoa paikat kohdilleen. Loppu tulos oli 4vp 14/35. Radan jälkeen ratsastin Vilman takaisin tallille ja laitoin tarhaan. Sillä seuraava luokka alkoi vasta iltapäivällä.
Toimme Vilman iltapäivällä vinkalla kisapaikalle, sillä meille tuli hieman kiire kun halusimme katsoa orikavalkaadin loppuun. Tällä kertaa ratana toimi 90cm arv. 367.1. Lähdin taas luokan lopussa, joten kerkesin hyvin verrytellä. Verkassa Vilma oli ehkä hieman väsyneemmän oloinen kun aamulla, mutta kuunteli hyvin. Pikku hiljaa se alkoi reipastua ja mennä omalla aktiivisella moottorilla.
Perusradalla oli 8 estettä, se oli isoilla teillä ja linjoilla varustettu. Uusinnassa oli 9-13 esteet. Alku rata oli sujuva ja ratsastin paljon paremmin kuin edellisen luokan. Esteelle 11 asti kaikki oli mennyt juuri suunnitellusti, siitä esteeltä Vilma laskeutui ristilaukassa alas ja koitin saada sen raville, mutta en saanut. Kerran se vaihtui jopa vääräksi ja siitä taas ristille ja lopulta vääräksi juuri ennen estettä. Lähestyimme hieman huonosti estettä numero 12. Ponnistuspaikka oli aivan väärä ja ajattelin jo hyppyyn jähtiessä että tämä ei pääty hyvin ja seuraavaksi katselinkin jo nurmikkoa Vilman vieressä. Menimme siis käymään polvillamme ja koitin samantien ylös päästyäni ottaa Vilman ohjasta kiinni, mutta joku päässäni käski pysyä maassa, mutta en totellut vaan nousin jakävelin hoipertelin Vilman tykö. Selvittiin säikähdyksellä taikka paremminkin harmituksella. Harmitti niin paljon, sillä rata oli niin sujuva ja hyvä. Kaatumisesta huolimatta olimme 10/29 ja toisia ei sijoittuneita vaikka tulos oli 0-hyl!
Kiippesin sitten selkään ja ravasin hetken. Pääsin sitten verkka kentälle hyppäämään muutaman esteen ja olimme molemmat kunnossa ja ehjinä, onneksi! Kävelin sittten ihan kunnolla Vilman kanssa ja kävin hieman maastossa katselemassa super isoja maastoesteitä! Susanne nappasi meistä myös muutaman kuvan. Illalla katsoin vielä Vilman läpi ja se oli aivan kunnossa.
Sunnuntaina meillä oli yksi ainut luokka 85cm A.2.0. Kävelin taas maastoja pitkin kisaradalle jotta Vilma sai hyvät kävelyt alle. Rata oli tänäänkin melko helppo, muutama kaarre onnistui ottamaan tiukemmin, mutta toisen niistä unohdin ratsastaa..
Tämän päivän verryttely oli ehkä kaikista parhain. Vilma oli täysin avulla eikä minulla edes kummitellut kaatumienen takaraivossa. Radalla Se sitten kummittelikin. En saanut/halunnut saada Vilmaa isompaan ja reippaampaan laukkaan ennen ensimmäistä estettä. Jatkoimme samallailla sitten toiselle jakolmas olikin sitten sama este ja täysin samassa kohti mihin kaaduimme edellisenä päivänä. En tiedä kumpi meistä oli se joka alkoi hiipumaan, minä en ainakaan pyytänyt eteenpäin vaan jähmetyin, tuli töksäytys ja pikkuhyppy samalla puomitippui. Siinä vaiheessa havahduin että ei selvitä loppurataa tuolla vauhdilla ja käskin Vilmaa ottamaan isomman laukan jotta selviäisimme sarjasta. Jarkoimme sujuvasti radan loppuun, eikä jäänyt enään kaatumiset kummittelemaan. Laukat sain korjattua ja hypyt olivat hyviä. Loppu tuloksissa olimme 4vp 6/16 ja taas toisia ei sijoittneita.
Olin koko viikonloppuun tosi tyytyväinen, vaikka hrmittava könyäminen tuli lauantaille. Tästä opittiin ja jatketaan kokemusta rikkaampana eteenpäin. Katsotaan jos loppu kaudesta vielä löytyisi jokunen kisa jossa päästäisiin korjaamaan virheitäni.
Perusradalla oli 8 estettä, se oli isoilla teillä ja linjoilla varustettu. Uusinnassa oli 9-13 esteet. Alku rata oli sujuva ja ratsastin paljon paremmin kuin edellisen luokan. Esteelle 11 asti kaikki oli mennyt juuri suunnitellusti, siitä esteeltä Vilma laskeutui ristilaukassa alas ja koitin saada sen raville, mutta en saanut. Kerran se vaihtui jopa vääräksi ja siitä taas ristille ja lopulta vääräksi juuri ennen estettä. Lähestyimme hieman huonosti estettä numero 12. Ponnistuspaikka oli aivan väärä ja ajattelin jo hyppyyn jähtiessä että tämä ei pääty hyvin ja seuraavaksi katselinkin jo nurmikkoa Vilman vieressä. Menimme siis käymään polvillamme ja koitin samantien ylös päästyäni ottaa Vilman ohjasta kiinni, mutta joku päässäni käski pysyä maassa, mutta en totellut vaan nousin ja
Kiippesin sitten selkään ja ravasin hetken. Pääsin sitten verkka kentälle hyppäämään muutaman esteen ja olimme molemmat kunnossa ja ehjinä, onneksi! Kävelin sittten ihan kunnolla Vilman kanssa ja kävin hieman maastossa katselemassa super isoja maastoesteitä! Susanne nappasi meistä myös muutaman kuvan. Illalla katsoin vielä Vilman läpi ja se oli aivan kunnossa.
Tämän päivän verryttely oli ehkä kaikista parhain. Vilma oli täysin avulla eikä minulla edes kummitellut kaatumienen takaraivossa. Radalla Se sitten kummittelikin. En saanut/halunnut saada Vilmaa isompaan ja reippaampaan laukkaan ennen ensimmäistä estettä. Jatkoimme samallailla sitten toiselle jakolmas olikin sitten sama este ja täysin samassa kohti mihin kaaduimme edellisenä päivänä. En tiedä kumpi meistä oli se joka alkoi hiipumaan, minä en ainakaan pyytänyt eteenpäin vaan jähmetyin, tuli töksäytys ja pikkuhyppy samalla puomitippui. Siinä vaiheessa havahduin että ei selvitä loppurataa tuolla vauhdilla ja käskin Vilmaa ottamaan isomman laukan jotta selviäisimme sarjasta. Jarkoimme sujuvasti radan loppuun, eikä jäänyt enään kaatumiset kummittelemaan. Laukat sain korjattua ja hypyt olivat hyviä. Loppu tuloksissa olimme 4vp 6/16 ja taas toisia ei sijoittneita.
Olin koko viikonloppuun tosi tyytyväinen, vaikka hrmittava könyäminen tuli lauantaille. Tästä opittiin ja jatketaan kokemusta rikkaampana eteenpäin. Katsotaan jos loppu kaudesta vielä löytyisi jokunen kisa jossa päästäisiin korjaamaan virheitäni.
Virheitähän sattuu, mutta niistä myös opitaan. Kivoja kuvia ja tuossa videossa kun kaadutte niin kaikki vaan "huiiii"
VastaaPoistaniinpä niinpä! Ja kiitos kommentista :)
PoistaMikö on ton kappakeen nimi kun menit ilman satulaa 13.9 Vilnalla? Kivannäköst menoo❤
VastaaPoistaen muista ollenkaan, kiitosta :)
Poista