aurinkoinen viikonloppu

pitäs vissii värjätä hiukset?

 "älä anna mulle mitään pusuja!"

Vihdoin kerkeän ja jaksan istua koneen ääreen kirjoittamaan. Aloitetaan saman tien pienestä informaatiosta niille kaikille joita huolestuttaa Peikon liikunta ja sen vapaat. Liikutamme Peikkoa miten meistä hyvältä tuntuu, unohtamatta vapaapäiviä, jotka eivät siis ole kokopäivän mittaista tarhassa seisomista (joita nämä kyselijät tarkoittivat?) Me liikutamme tavallamme ja muut omallaan.

Nyt on vihdoin ohi kahden viikon kestävä työharjoittelu ja samalla perjantaina oli viimeinen koulupäivä leipomokoulussa! Aika ei pitäisi olla enään este mihinkään. Ainakin toistaiseksi olen täysin lomalla! Vihdoin keksin myös blogille uuden nimen ja tämä viikonloppu on pyhitetty bannerin tekoon ja ulkoasun muokkaukseen. Myös osoite vaihtuu sunnuntaina klo: 17.00 uusi osoite tulee olemaan www.peikonmatkassa.blogspot.fi

Kuva varoitus!(niitä on aivan liikaa!)

Palataanpa kuitenkin vielä viime viikonloppuun. Silloin vietimme oikein aurinkoisen ja onnistuneen heppaviikonlopun. Perjantaina suuntasimme maastoilemaan. Polut olivat hyvässä kunnossa ja pääsimme jopa hieman kahlailemaan hankeen muutamissa kohdissa. Peikko oli oikein virkeänä ja puksutti korvat iloisesti tötterössä pitkin metsäpolkuja. 

Viimein koitti päivä jolloin Jomppe tuli katsomaan Peikkoa ja mekin näimme 2kk jälkeen. Ne jotka on seurannut blogia kauemmin tietävät kuka Jomppe on, mutta uusille tulokkaille pieni info. Jomppe eli Johanna on yksi parhaimmista kavereistani, johon tutustuin Turkalla melkein viisi vuotta sitten. Jompella on oma poni Karkki ja he asustavat äimäräutiolla, me muutammekin Peikon kanssa heidän viereiseen talliin asumaan. Jomppe on minulle kuin pikkusisko kaikkine hyvine ja ärsyttävine puolineen.♥ Hän on se jolle voin kisapaikalla huutaa kun alkaa liikaa kisat jännittämään ja saan kyllä ihan samalla mitalla takaisin! Jos me kaksi olemme samaan aikaan ratsastamassa tunnilla, - itsenäisesti tai edes oleskelemassa samaan aikaan kentällä ei ratsastamisesta tule mitään. Sillä me vain puhutaan ja puhutaan, aina me vain jutellaan kaikesta turhasta ja vähemmän turhasta. Tuona päivänäkin en saanut oikein mitään järkevää tehtyä sille keskityin enemmän puhumaan kuin ratsastamaan.

Peikko oli kuitenkin todella hyvä! Ratsastin sitä kaikissa askellajeissa. Tein siirtymiä, tempon muutoksia ja vähän väistöjä. Peikko toimi todella kivasti kaikessa mitä siltä pyysin. Hieman se möngersi ulkopohjetta vasten, jos en ollut jalasta tarkkana ja pyytämässä sitä pysymään suorana. 

linkki videoon

Alku laukkojen jälkeen meno muuttui vielä paremmaksi ainakin ravissa. Laukassa me edelleen lensimme, Jompen sanoja lainaten. Pikkuhiljaa laukankin toimimaan haluamallani tavalla. Hetken pyörittyäni päämäärättömästi pitkin kenttää päätin päästää Jompen Peikon kyytiin.

Jomppe meni Peikon kaikissa askellajeissa ja teki siirtymiä, sekä erilaisia kaarteita. Peikko kulki lähes kokoajan todella kivasti Jompen alla. Hieman se kuulemma puski ulos, todettiin vaan ettei se ehkä tunne Jompen jalkoja, kun ne roikkuu juuri ja juuri satulan alapuolella. Päivän naurut saimme naureskella, onneksi kukaan ei ollut katsomassa meidän touhuja! :D

 

Kiipesin vielä hetkeksi työstämään laukkaa molempiin kierroksiin. Peikko oli niin kiva että olisin voinut ratsastaa vaikka koko päivän! Siirryttiin pikkuhiljaa loppuraveihin ja käveltiin kunnolla ennen kuin menimme talliin. Kävimme napsimassa muutamia kuvia, jotka näkyivätkin jo postauksen alussa.

Sunnuntaina oli vuorossa pientä rata treeniä. Äitin verrytellessä Peikkoa, kannoin kentälle sarjan pitkälle sivulle ja pystyn lävistäjälle, myöhemmin raahasin putken toiselle lävistäjälle. Ravailin rennosti hetken ja tein muutamia pysähdyksiä. Laukkasimme hetken molempiin suuntiin. Peikko oli menossa, mutta ei painanut kädelle. Teimme paljon käynti taukoja vaikken kaikkia kirjoitakaan. 

Aloimme tulemaan ensin ravissa lävistäjällä olevalle ristikolle. Tulimme siihen kummastakin suunnasta ja Peikko hyppäsi sen alkuun muutaman kerran ennen kuin tajusi että siitä pääsee astelemalla yli. Nostin sitten laukan ja tulimme muutaman laukkalähestymisen. Paikat osuivat aika hyvin kohdalleen. Siirryimme sarjalle. Ensimmäisellä kerralla tulimme aivan liian hitaassa temmossa ja toinen osa jäi aika kauas. Peikko onneksi ponnisti isolla loikalla B-osan ylitse ja iloisesti pärskien jatkoi matkaa. Tulimme vielä muutama hyvä lähestyminen ja sama toisesta kierroksesta.

Sitten tulimme muutaman kerran kolmen esteen rataa. Ensin sarja oikeasta, lävistäjän este ja sarja vasemmasta. Ratojen jälkeen kävin nostamassa esteet siihen 50cm korkeuteen. Otin muutaman hypyn ennen rataa ja tulin samalla tavalla kuin matalammassa korkeudessa. Peikko tuli hienosti melko hyville paikoille. Muutaman kerran jäi vastalaukka, mutta laukat korjaantuivat aina kun muistin niin pyytää. Ei se Peikko tyhmä ole! Jos kuski ei ole hereillä niin ei hänenkään tarvitse olla.

Nostin esteitä reiluun 60cm korkeuteen, laitoin putken toiselle lävistäjälle ja muutin sarjan okseriksi. Hyppäsimme muutaman kerran okserin yksittäisenä. Siihen tulimme hieman syliin, Peikko oli aina kulmassa sitä mieltä, että minä tiedän mistä mennään ja kuskia ei tarvitse kuunnella. Tulimme muutamia erilaisia ratoja sillä korkeudella. Hypyt sujuivat hyvin. Kerran otimme kiellon putkelle, kun en itse ratsastanut vaan jäin matkustelemaan.

Hyppyjen jälkeen annoin äitin kevennellä Peikon pois, samalla keräilin esteet kasaan. Sunnuntaina olisikin sitten meidän ensimmäiset kilpailumme. Hyppäämme Ylirannalla ristikon ja 50cm. Kokemusta lähdemme hakemaan ja korkeutta kerkeämme nostaa myöhemminkin!

linkki videoon