Heidin kouluvalmennuksessa

kaikista kuvista ja videoista kiitos Susannelle 

Lauantaina pääsimme Peikon kanssa meidän ensimmäiseen valmennukseen. Pääsimme Heidi Svanborg-Lodmanin valvovan silmän alle 30 minuutiksi. Puolituntia oli oikein sopiva aika meille. Peikko ei kerinnyt väsymään ja se jaksoi keskittyä koko valmennuksen ajan. Tämä oli myös minun ensimmäinen kerta Heidin valmennuksessa ja menen kyllä uudestaankin!

Päätin hieman panostaa varustukseen, kun kerran valmennukseen mentiin. Laitoin meidän siistinhuovan ja paremmat suojat, itsellenikin laitoin saappaat jalkaan ja kisakypärän. Kuvamateriaalistakin tuli paljon asiallisemman näköistä, kun on kunnon varusteet päällä. 

 Joissain kuvissa Peikko on painunut luotiviivan taakse ja tätä lähdimmekin valmennuksessa korjaamaan.

Menin kentälle puolta tuntia ennen valmennuksen alkua. Kävelin pitkään ennen kuin keräsin ohjat tuntumalle ja lähdin rennosti ravailemaan, samalla väistellen edellistä ratsukkoa. Peikko oli todella rentona eikä kyttäillyt turhaa minnekään. Ravasin isoilla ympyröillä ja annoin Peikon mennä pitemmässä muodossa, enkä alkanut vaatimaan siltä muuta kuin aktiivisia takajalkoja. Nostin molempiin suuntiin laukat ja tein yhdet isot laukkaympyrät. Myös laukka pyöri hyvin. Siirryin sitten käyntiin ja kävelimme valmennuksen alkuun asti.

Heidi tuli antamaan kuulokkeen minulle. Jätin silti videoihin äänet, kun ne kuuluivat melko selvästi. Kun olin valmis kuulokkeen paikalle saamisen kanssa. Aloitimme pääty-ympyrällä ravi-käynti-ravi siirtymillä ensin vasempaan ja sitten oikeaan. Näitä ollaan tehty itsenäisesti paljon, ongelmana on ollut se askel missä pitäisi tulla siisti siirtymä. Varsinkin ravia pyydettäessä Peikko saattaa ottaa tahdittoman möngerrys askeleen (minä sanon sitä Peikon omaksi töltiksi/neljänneksi askellajiksi) Heidi sanoi heti, että minun pitää ratsastaa myös se askel missä askellaji vaihtuu eikä jäädä odottamaan että lähtisiköhän se nyt raville tai ottaisikohan se käyntiin.

Minun piti ajatella aina siirtymässä asetusta hieman sisälle. Ei mitenkään paljoa, mutta ajatuksen verran. Tämän avulla saimme siirtymiä napakammiksi ja ratsastin jokaisen askeleen siirtymässä. Myös normaali ravi sai olla hieman etenevämpää. Ei kauheasti lujempaa, mutta hieman napakampaa ja takaa polkevampaa. Tämä oli hyvä tietää, sillä en itse näe mistään tai kukaan ei kerro millaista vauhtia me menemme. Peikkokin on vielä hieman laiskahko joka vaikeuttaa oikean rytmin löytämistä, niin että se näyttää myös ulospäin hyvältä.

Käsiä Heidi käski siirtää eteenpäin, niin että kyynärpäät ovat hieman kylkien etupuolella. Tällöin saan Peikon ratsastettua turpa hieman edempänä. Tiedostan sen itselleni että minulla on suht kova käsi, jos jään sitä jännittämään ja vedän juurikin helposti kättä syliin. Varsinkin jos Peikko on pörröllään, niin jään hieman varmistelemaan ja kerään sitten koko hevosen edestä liian lyhyelle. Käden asennosta Heidin ei tarvinnut kauhean montaa kertaa muistuttaa niin se pysyi jo kivasti edempänä ja pehmeämpänä. Vastapainoksi kädelle sain ratsastaa jalasta hieman napakammin. Tarkoitus oli ajatella isoja askelia niska korkeammalla, turpa edempänä ja silti Peikon piti olla rento, eikä se saanut kipittää altani pois. Tämä sujui hetkittäin todella hyvin ja Peikko jaksoi keskittyä minuun. Minä muistin itsekin ratsastaa tarkasti niin pakka pysyi kasassa.

Ei tehty kauhean kauaa siirtymiä ympyröillä, sen verran että saimme siirtymät toimimaan ja ravia paremmaksi. Käyntiin ei kauheana tarvinnut tehdä muutoksia. Siirryimme koko kentälle. Emme tehneet mitään tehtävää kovin kauaa, joka oli Peikolle hyvä. Se on nimittäin niin nopea oppimaan kaikki tehtävät ulkoa että on hyvä mennä erilaisia tehtäviä, jotta mielenkiinto säilyy. Heidi sanoi aina edellisen ethtävän jälkeen mitä seuraavaksi.

Teimme muutaman kerran kolmikaarisen kiemuran ravissa ja sen jälkeen jatkoimme lävistäjälle jonka keskellä käyntiin siirtymä. Tässä minun piti muistaa mennä lävistäjillä suoraan ja kolmikaarisella asettaa hyvin kaarteiden ajan. Tulimme sitten keskihalkaisijalla muutamia väistöjä ravissa. Ensin oikealle, tämä kierros onnistu paremmin kuin vasempaan. Minun piti muistaa ratsastaa myös molemmista jaloista eteen eikä vain vasemmasta jalasta väistöä. Tässä suunnassa Peikko oli huomattavasti suorempi. Vasempaan väistättäessä sähläsin itse ihan täysin. Pyysin liikaa oikealla jalalla ja liian vähän vasemmalla, jolloin Peikko tietysti meni liian jyrkästi ja mutkalla. Sain kuitenkin korjattua seuraavilla kerroilla ja saimme muutaman kunnollisen suojan ja tasaisen väistön.

videolla hieman sujuvampaa väistöä

linkki videoon

Kävelimme hetken aikaa välikäyntejä ennen kuin aloimme laukata. Laukassa menimme ensin koko kenttää ja tein isoja pääty-ympyröitä. Laukkaa piti ajatella hieman enemmän pidemmäksi ja matkaa voittavammaksi. Sekä käsien piti pysyä ylhäällä. Myös tasaiset ulkoavut ympyröillä piti muistaa. Varsinkin oikeassa kierroksessa Peikon ulkolapa pääsi hieman työntymään ulos. Suorilla urilla sain ajatella asetusta sisälle, mutta sitä ei saanut näkyä. Menimme suoraa, mutta mistä kohti vain olisi pitänyt pystyä kääntymään ympyrälle tasaisesti ilman että se olisi tullut Peikolle yllätyksenä. Tulimme molemmissa kierroksissa muutaman kerran lävistäjille. Niissä täytyi säilyttää tasainen tempo ja suoruus, sekä siirtyminen raviin piti tehdä siististi.

linkki videoon

Siirryimme seuraavaksi pääty-ympyrälle laukkaamaan ja teimme siinä siirtymiä raviin ja takaisin laukkaan. Alaspäin siirtymät onnistuivat hyvin, mutta laukan nostoissa Peikolla nousi pää samalla laukan noustessa. Nostoissa sainkin ajatella samalla tavalla kuin ravi siirtymissä. Ajatus asetuksesta sisälle ja jalat sai olla lähellä koko siirtymän ajan. Kun saimme molemmissa suunnissa hyviä tasaisia siirtymiä otimme raville. Ravissa sain työntää taas kättä pidemmälle eteen jolloin Peikko pääsi venyttämään kaulaansa ja askeltaan pitemmäksi ennen loppukäyntejä, ilman että nakkaan ohjaa pois. 

laukka kuvat ei vät olleet kauhean onnistuneita

Loppukäyntien aikana juttelimme hetken vielä Heidin kanssa. Peikolla on hänen mielestä kivat puhtaat askellajit, ne kaipaavat vähän enemmän lennokkuutta. Niska saa olla korkeammalla ja takajalat hyvin mukana koko työskentelyn ajan. Lyhyillä, mutta napakoilla treeneillä on hyvä kohottaa Peikon omaa kantamiskykyä. Paljon monipuolista liikuntaa, ettei se kyllästy ja tätähän me tehdään! Valmennus oli tosi kiva ja sain paljon neuvoja myös itsenäiseen ratsastukseen. Aletaankin nyt Peikon kanssa käydä Heidin kouluvalmennuksissa aina hänen ollessa pohjoisessa valmentamassa.

Mitäs tykkäsitte tällaisesta postauksesta, jossa olen tarkemmin selittänyt mitä teimme valmennuksessa?