maaliskuun viimeiset

 kaikki kuvat (c) äiti

Ollaan menty nyt ihan rennosti Peikon kanssa. Kentän pohjan kunto on vaihdellut joka päivä ja sen mukaan on sitten pitänyt ratsastaa. Lauantaina kävimme maastossa köpöttelemässä. Mentiin paljon käynnissä, otettiin muutama ravipätkä ja yhdellä suoralla pääsimme laukkaamaankin. Peikko oli oikein innoissaan, mutta pohjien takia ei menty mitään rankkaa reissua.

Sunnuntaina mentiinkin sitten ilmansatulaa kentällä. Mentiin kaikki askellajit läpi ja Peikko oli oikein kiva. Hieman laiskahko, ollut muina päivinä enemmän jarruteltava kuin eteen käskettävä. Käyntiä ja ravia työstin enemmän kuin laukkaa, siinä tein vain nostoja ja lyhyitä laukkapätkiä.

Maanantaina kävimme äitin kanssa ratsastamassa Peikolla. Äiti meni ensin ja hetken kuluttua minä menin selkään. Tein paljon siirtymiä ja temponmuutoksia. Ratsastin pelkästään uralla, muualla oli hieman pettävä lumikerros. Laukassa otimme muutamia nostoja ja siirtymiä alaspäin. Peikko reippaili taas hienosti kokoa ajan ja keskittyi minuun ja apuihini. 

Tiistaina kenttä oli sen verran pehmeää lunta täynnä, että siinä oli jopa hyvä ratsastaa. Työstin Peikkoa kahdeksikolla sisälle ja ulos asettaen sekä taivutellen käynnissä ja ravissa. Ravissa otimme muutamia pysähdys-peruutus-ravi siirtymiä. Montaa kertaa en niitä voinut tehdä, kun Peikko alkoi ennakoimaan ja peruuttelemaan yksikseen. Laukassa teimme ympyröitä ja siirtymiä eri askellajeihin. Loppuraveissa tehtiin askeleen pidennyksiä. Peikko oli jälleen todella kiva ratsastaa!

Keskiviikkona äiti lähti taas mukaan ratsastamaan ja se sai mennä ensin. Kenttä oli nyt niin huonona että vain uralla pystyi menemään. Äiti ratsasti vain käynnissä ja minä menin sitten hieman ravi työskentelyä. Käynnissä työstin myös hieman ennen loppukäyntejä.

Tänään, torstaina kenttä oli paljon parempi kuin alkuviikosta. Toinen reuna oli melkein sula ja toinen taas hyvällä lumella. Päätin sitten laittaa lumelle yhden esteen. Aloitin ravaillen ja saman tien huomasi kuinka erilainen Peikko oli verrattuna kaikkiin muihin kertoihin. Se koitti painaa vahvasti pitkin kenttää kuuntelematta tippaakaan mun avuista.

Ei auttanut kuin nakata jalkkarit ylös ja alkaa työskentelemään harjoitusravissa. Tein alkuun isolla kahdeksikolla vasta-asetuksia sillä niiden avulla saan yleensä Peikon paremmin tukeutumaan molempiin ohjiin. Tein myös paljon todella pieniä kaarteita joissa taivutin koko rungosta ja pyysin silti ravaamaan takajaloista asti. Peikkoa otti ihan silmin nähden kupoliin ja se koitti hidastella, nakella niskoja ja puskea ulkoapuja vasten. Hetken pyöriteltyä se heltyi ja alkoi kuuntelemaan minua. Minä vain iloitsen! Ihanaa kun on heppa joka pistää hieman haastetta ratsastajalle.

Aloin sitten tulemaan puomi-putki(n.40cm korkea)-puomi linjalle. Välit laitoin innariksi. Tulimme ensin ravissa, hyppy lähti hieman läheltä ja Peikko heitti esteen päällä kunnon pukin ja jatkoi iloisesti matkaansa. Tulimme vielä uudestaan ravissa ja tällä kertaa ihan fiksusti. Siirryttiin sitten laukkaan ja linjalle. Esteen jälkeen se otti ohjat omiin kavioihin ja koitti painella pää alhaalla pitkin kenttää. Aloimmekin sitten ottamaan aina pysähdyksen suoralla esteen jälkeen ja pysähdyksestä uusi laukka. Tätä teimme molemmissa kierroksissa. Paikat osuivat siitä huolimatta hyvin kohdalleen.

Kävin siirtelemässä puomeja yhden laukan väleiksi ja samalla kävelimme välikäyntejä. Selkään noustua ravailin hetken kumpaankin kierrokseen ja aloin taas tulemaan linjalle. Peikkko oli jo hieman paremmin avuilla ja sain sitä lyhennettyä sekä pidennettyä tarpeen mukaan puomia lähestyessä. Muutaman kerran se kuitenkin katseli pusikoita ja koitti ottaa omia säpsyjä, mutta en antanut sen häiritä vaan jatkettiin normaalisti.

Muutamien hyvien pätkien jälkeen kävin vielä laittamassa kavalettipalikoiden avulla puomin putken päälle ja este oli ehkä sen 50cm. Ensimmäisen kerran lähestyimme vasemmasta kierroksesta laukassa. Jo kaukaa tunsin että Peikko hieman mietti esteen ylittämistä ja minä iloisesti kökötän selässä vaikka oisin voinut toki ratsastaa pohkeella jolloin olisimme yli menneet, mutta ei! Peikko teki juuri ennen estettä kamikatzeloikan vasemmalle ihan hirveän pukkisarjan saattelemana. Onneksi olen tottunut tuollaisiin pukkeihin ja kyydissä pysyminen ei ollut ongelma. Hirveä nauru ryöppy pääsi suustani ja kysyin ihan ääneen Peikolta että mikäs se tollanen oli ? Peikko vaikutti oikein tyytyväiseltä itseensä.

Eikun uudestaan ja tällä kertaa ratsastin sen loppuun asti, eikä minkäänlaista ongelmaa. Tulimme sen vielä oikeastakin kierroksesta ja saimme hyviä hyppyjä oikeilla ponnistuspaikolla ja ilman pukkeja! :D Joku saattaa ajatella että mie oon hieman hulluna, kun tykkään siitä että heppa osaa olla eloisa ja sillä on pilkettä silmäkulmassa. Peikko osaa onneksi käyttäytyä fiksusti äitin ratsastamana ja mun kanssa sit osaa innostua maastossa ja esteillä. 

Loppuraveissa Peikko oli oikein rento ja letkeä eikä nähnyt enään yhtään pikkupeikkoa metsässä , jota olisi voinut paeta takavasemmalle. Kävelin maastakäsin soratietä eestaas kunnes puuskutus oli loppunut. Tallissa tein kaikki normi hommat ja linimentoin vielä jalatkin vaikka montaa hyppyä ei otettu. Innostuin vielä tarhassa hieman leikkimään Peikon kanssa. Se lähti jopa juoksemaan mun kanssa ja nosti hienosti myös huulta, sekä sain siltä vaatimattoman pusun kasvoille.♥

Huomenna, perjantaina on tarkoitus mennä maastoon ja katsoa että päästäisiinkö me hieman rällättelemään! Lauantaina Jomppe tulee katsomaan ja ratsastelemaan Peikolla. Sunnuntaille on sitten pienillä esteillä jonkun näköistä ratatreeniä kentän kunnosta riippuen. Sillä ilmoitin meidät ylirannalle estekilpailuihin 10.4! Mennään siellä ihan vain ristikko ja 50cm Sillä en halua vielä hypätä 70cm,kun ei olla vielä yksittäistä enempää hypätty ja meillä on aikaa rauhassa treenata ja nostaa korkeutta. Hyviä kokemuksia lähdetään hakemaan ja hauskaa meillä varmasti tulee olemaan!