maalaiselämä ei ollut meidän juttu!

Viime postauksesta on kulunut jälleen aivan liian kauan. Ehkä tämä hiljaiselo saisi riittää ja postaustahti alkaisi normalisoitua. Jätetäänpä jaarittelut taas sikseen ja palataan hieman ajassa taaksepäin. 16.6 torstaina lähdimme Peikon kanssa kohti Kopsaa, Susannen kotia jossa meidän oli tarkoitus viettää hieman maalaislomaa. Toisin kuitenkin kävi..

Torstaina saavuimme viiden aikoihin perille. Peikko pääsi saman tien tarhaan Skipperin kanssa. Susanne lähti ratsastamaan Retulla ja pojat jäivät tarhaan tutustumaan toisiinsa. Peikon kanssa kävin maastossa ennen kuin laitoimme kaikki kolme samaan tarhaan. Ratsastaessa Peikko oli todella kiva ja malttoi keskittyä vaikka olimme vieraassa maastossa. Ei otettu mitään rankkaa reissua vaan mentiin ihan rennosti fiilisten mukaan. Maaston jälkeen kaikki kolme pääsivät samaan aitaan.

Alkuun kaikki tuntui sujuvan hyvin, Peikko oli tyytyväisenä tarhassa Skipperin ja Retun kanssa. Mitä ne nyt vähän juoksentelivat siellä ja tutustuivat toisiinsa. Seuraavien päivien aikana se ei kuitenkaan ollut enää niin rauhallinen vaan alkoi "juosta" (ennemminkin kiertämään kehää) tarhassa ja karsinassa aina kun en ollut sen näköetäisyydellä tai jompi kumpi poneista ei ollut paikalla. Peikko rauhoittui kunnolla vain talliin, jos siellä oli kaikki kolme yhtä aikaa. Se taas ei ollut mahdollista kuin yöllä, silloin se kuitenkin aina nukkui makuullaan ja sai kunnolla levätä. Sunnuntaina sitten päätin että lähdetään kotiin. Päätös oli Peikon kannalta hyvä, sillä se rauhoittui samantien kotiin päästyä. Hieman toki harmitti, kun oltiin niin paljon suunniteltu seuraavalle viikolle, mutta hevosen ehdoilla mennään!

linkki videoon

Ratsastaessa Peikko oli tosi hyvä koko viikonlopun ajan ja keskittyi 100% siihen mitä siltä pyysin. Siitä kyllä huomaa että se nauttii työnteosta ja haluaa miellyttää ratsastajaa. Perjantaina oli tarkoitus käydä pitkä maastolenkki yhdessä Susannen ja Retun kanssa, mutta harmillisesti Retulta oli tippunut yksi kenkä. Joten päädyttiin pellolle ratsastamaan ja Susanne lähti kuvaamaan. Laitoin Peikolle postikangen suuhun, sillä se oli hieman villin näköinen tarhassa juostessaan.

Hetken kävelemisen jälkeen aloin ravailemaan. Ravissa tein isoja kaarroksia ja ympyröitä. En mennyt mitään varsinaista tehtävää, sillä pellolle on yllättävän vaikea hahmottaa reittejä kun on ratsastanut paljon kentällä ja maneesissa. Peikko tuntui kuitenkin todella kivalle, jarruja ei todellakaan ollut liikaa vaikka vahvempi kuolain oli käytössä. 

Alkuverryttelyjen jälkeen otin laukkaa. Mentiin isoa, jalasta eteenpäin kulkevaa tasapainoista laukkaa tai ainakin pyrin tähän kovasti! Välillä otin suoralla isosti eteen ja kaarteissa lyhensin. Muutamat vastalaukka kaarteet ja laukanvaihdot mahtuivat myös mukaan. Laukassa Peikko oli parhaimmillaan ja liikkui omalla moottorilla reippaasti takajalkoja käyttäen. 

Laukkaamisen jälkeen otin muutamia raviväistöjä, jotka onnistuivat suhteellisen hyvin. Väistöjen jälkeen ravailin päämäärättömästi ympäri peltoa tehden erilaisia kuvioita ja kaarroksia. Loppukäynnit käveltiin tietä pitkin tallille.

 linkki videoon

Lauantaina oli tarkoitus mennä ratsastamaan ennen vesisadetta, mutta sade yllätti ja olimme tunnin jälkeen aivan läpimärkiä. Laitoin Peikolle nurmihokit jalkaan sillä tarkoituksena oli ottaa hyppyjä seuraavan päivän kisoja ajatellen. Pellolla hyppäämisen takia laitoin myös kolmipala kimblewick – kuolaimen, joka on meidän maastoeste kuolain. Rakensimme pellonlaidalle yhden esteen, jota Susanne sitten nosteli ja muutti okseriksi. 

Verryttelyt kuitenkin aloitin ravia ja laukkaa työstäen. Tein paljon tempon muutoksia ja halusin Peikon liikkuvat nopeasti jalasta eteen pyydettäessä. Peikko olikin todella hyvin kuulolla. Esteille lähdettiin varmoin mielin. Hypyt aloitettiin pienellä pystyllä molemmista suunnista. Paikat osuivat hyvin, Peikko tosin liioitteli aikalailla hyppyjen kanssa. Hyvien hyppyjen jälkeen este muutettiin tasaokseriksi ja sitä nostettiin hieman. 

Esteet ylittyivät helposti, välillä hieman turhan isoilla hypyillä! Muutama huonompi paikka tuli vasemmasta kierroksesta okserille. Yksi liian läheltä ja toinen liian kaukaa. Peke oli kuitenkin niin hyvin menossa, että selvisimme molemmilla kerroilla puhtaasti yli. Loppuverryttelyksi ravasin rennosti peltoa ympäri ja kävelin hyvät loppuverryttelyt. Tallissa Peikko sai kylmät jalkaan ja villaloimen niskaan, sekä ämpärillisen melassia. 

linkki videoon

Sunnuntaina starttasi auto kohti Ylivieskaa jossa oli 2-tason esteratsastuskilpailut. Siellä hyppäsimme 80cm luokan joka oli 1-tason luokkana. Susanne hyppäsi Retun kanssa 60cm ja 80cm luokat, joten lähdimme kisapaikalle hyvissä ajoin. Pojat matkustivat todella fiksusti yhdessä ilman mitään pelleilyä. Käytiin katsomassa hieman kisapaikkaa sekä opettelin oman ratani. Kävimme laittamassa hepat valmiiksi, Susanne lähti verryttelemään ja minä kävelin Peikon kanssa.

Pian pääsin itsekin verryttelemään. Ravasin reippaasti isoja ympyröitä. Tein paljon pysähdyksiä, Peikko oli kivan tuntuinen ja liikkui jalasta eteen. Nostin laukan ja tulin muutaman kerran ristikolle, ne ylittyivät hyvin. Annoin Peikon hetken kävellä. Otin hetken kuluttua ohjat takaisin käteen ja aloin hyppäämään pystyä. Sille tultiin vain muutaman kerran onnistuneesti, okserille kerkesin ottaa yhden hypyn ennen verryttely suunnan muuttumista. Toiseen suuntaan otin pystyn ja perään okserin, okserille Peikko ei lähtenytkään kaukaa vaan otti pikkuaskeleen ja pysähtyi melkein okserin sekaan josta kuitenkin lähti hyppäämään. Tulin heti perään toisen kerran ja tällä kertaa lähdimme hyvästä kohti hyppyyn. Annoin Peikon kävellä kunnolla ja aloin lähtä radan kävelyyn.

 Peken mielipide kisaradasta

 

radan jälkeen ei voinut kun nauraa! :D

Rata oli simppeli, 8 estettä perusradalla ja 4 estettä uusinnassa. Lähdimme hakemaan hyvää reipasta rataa. Jouduimme odottamaan melko kauan ennen kun pääsimme radalle. Olin toinen lähtijä ja pääsin radalle edellisen ratsukon ajaksi. Heti kentälle päästyä nostin ravin ja kävin kiertämässä kentän ravissa. Ennen lähtömerkkiä nostin vielä laukan ja tein ympyrän, otin pysähdyksen ja tervehdin tuomaria.

Nostin laukan ja Peikko ei todellakaan ollut pohkeen edessä. Vaikka kuinka yritin saada sen eteen niin se ei vaan lähtenyt. Heti ensimmäiselle esteelle tuntui että se pysähtyi oikeastaan mikään este ei ollut sujuva. Jollain ihmeellä pääsimme koko radan puhtaasti, mutta hyvin hitaasti! Tämä oli ensimmäinen kerta ikinä kun tuntui siltä että keskeytän radan. Jokaisen esteen jälkeen olin jo nostamassa kättä ylös, mutta pidin sen alhaalla ja toivoin parasta (kun en muuta voinut tehdä..) Peikko laukkasi, mutta ei ollut pohkeen edessä ei alkuunkaan. 

Ei siinä auttanut itku markkinoilla. Enemmän huvitti koko suoritus. Pääsin käymään maneesissa hyppäämässä pystyn ja okserin. Maneesissa Peikko oli taas pohkeen edessä ja hypyt olivat hyviä. Ravailin hetken jonka jälkeen lähdin katsomaan Susannen radan. Susannella meni kisat oikein mallikkaasti! 60cm 0vp ja 80cm 0-0 3sija. Onneksi edes toisella meistä meni hyvin! Käytiin ottamassa muutamia yhteiskuvia ennen kun laitettiin hepat vinkkaan. Perille päästyä jätin Peikon karsinaan ja pakkasin kamat kasaan. Muutaman tunnin kuluttua meille saapui kyyti kotiin.