keskiviikko 11. helmikuuta 2015

porkkana on kädessä ja käsi liikkuu


Aatun kanssa ollaan puomeiltu, tuuppailtu, käyty hangessa ja menty ilman satulaa.


Se on ollut käynti-ravi asioissa oikein näppäränä ja kantanut itseään rehellisesti. Vasen laukka on ollut myös ok ja saatiin mentyä jopa yksi ympyrä pyöreänä. Oikea laukka taas... No A on lähinnä protestoinut koko ajatusta heittämällä kunnon pukki sarjoja. Ja kun vaihdoin takaisin vasempaan niin ei  ongelmaa. Siinä mietin mielessäni että satulasta on tullut epäsopiva ja niinhän se olikin.  Käytiin vielä pellolla ravailemasaa umpihankea pitkin.



Viime viikolla mentiin käymään puomi/kavaletti tunnilla. En halunnut mennä siinä ilman satulaa tietäen A:n innokkuudesta puomeja kohtaan, joten ei auttanut kun laittaa satula.

Meillä oli ravipuomit keskihalkaisijalla. Siitä jatkettiin vuoronperääm molempiin suuntiin. Toiseen suuntaan laukassa ja toiseen ravissa loivakiemura. Alkuun sain ottaa kunnolla kiinni ennen puomeja sillä A tykkäsi innostumaan ja kolistelemaan puomit juostessaan tehtävän läpi. 
    Puomit nousi ylös maasta ja piti tulla vielä rauhallisemmin mutta terävästi jotta selvittiin tehtävä kunnialla läpi. Saatiin muutamia tosi kivoja pätkiä ja alkoi se A:kin nostelemaan jalkojaan.

vähänkö toinen muka niin söpönä♥

Laukka meni yllättävän hyvin ja saatiin tarmokkaita ympyröitä. Vaikka kenttä olikin hieman tavallista liukkaampi, ei A antanut sen haitata. Aivan yllättäen se veti kauhean pukin kesken laukan. Ajattelin sen olevan vain ainut, mutta sainkin kymmenen uutta heti putkeen. Onneksi olen tottunut noihin yllättäviin pukkisarjoihin niin osasin ottaa tilanteen nopeasti hallintaan. Uusi laukka ja ei enää pukkeja, ei koko loppu tunninkaan aikana. Tämä tapahtui juuri siinä oikeassa kierroksessa.


Päästiin yhtenä sunnuntaina tekemään maastakäsin työskentelyä kentälle. Sain myös miian kuvaamaan meitä. Siltä samaiselta kerralta onkin otettu lähes kaikki postauksen kuvat.


Tehtiin ihan perus seuraamis leikkejä. peruutuksia, siirtymiä ja mie raahasin kentälle myös pikku portin jota pyysin A:n hypätä. Se oli aivan mielissään kaikista leikeistä, mutta välillä se vaan paineli toiseen suuntaan mihin pyysin sen tulevan.
   Sanoin A:lle aluksi että "porkkana on kädessä ja käsi liikkuu, liiku mukana niin saat porkkanan" ja kyllä minulla oli porkkana. Ei, ei menty ihan luottamuksen voimalla vaan edelleen temppuillaan ja palkkio saadaan aina oikein tehdystä työstä.

Välillä se koitti tulla turhan iholle kiinni, mutta sen sai nopeasti siirtymään kauemmaksi ja ymmärtämään ettei ihmisen syliin tulla.




Viimeksi menin ilman satulaa, melko kevyen tunnin. Alkuun taivuttelin käynnissä, ympyröiden avulla. Tehtiin muutamat väistötkin ja ne sujuivat oikein mallikkaasti. Ravissa mentiin loiviakiemuroita ja ympyröitä joka sivulle. Laukkaa mentiin uraa pitkin ja päädyissä ympyrät. Aatu yllätti positiivisesti ja oli kunnolla koko tunnin ajan. Oikea laukkakin sujui ongelmitta. 

On se vaan niin pyöreä ja tasainen hevonen että en toista samanlaista tiedä.


Tänä viikonloppuna olisi tarkoitus kokeilla hiihtoratsastusta A:n omistajan kanssa. Salaa haaveilen että A olisi fiksu ja päästäis jopa osallistumaan sen kanssa hiihtoratsastus kilpailuihin! Toivottavasti saan kuvaajan paikalle että tekin saatte sitten nähdä meidän menoa.


4 kommenttia:

  1. Ihan sika kivoja kuvia! Tosi hyvin osaat kasvattaa monen hevosen kanssa luottamusta ympärille ☺

    VastaaPoista
  2. Kiva postaus taas kerran! Menit sillä puomi/kavalettitunnilla hyvin Aatun kanssa! Mut se vuorikiipeily oli vähän oudon näköstä... Meet Aatulla tosi hyvin ja sitä on kiva kattoo! Ootko koskaan tippunu hevosen selästä pahasti ja pelänny nousta takas?
    Ei mulla muuta!

    T. Innokas lukija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitosta :) ja olen tippunut pahasti, mutta en ole koskaan pelännyt nousta takaisin hevosen selkään ja aina sinne olen takasin kiivennyt

      Poista

Kommentti julkaistaan vasta kun olen hyväksynyt sen! Älä siis laita kommenttiasi kahteen kertaan. -kiitos