se joka auttaa jaksamaan

1

Tämä pieni valkoinen on iso tekijä minun  sängystä ylös saamiseksi. Tämän hetkinen arki on yhtä juoksemista paikasta toiseen. Aamulla ylös 6.25 toisinaan se kyllä useasti valuu varttiavaille asti ja sitten saankin juosta että kerkeän bussiin. Töissä kerkeän hetken istahtaa syömässä muuten juoksemalla mennään. Sieltä suuntaankin bussiin ja kotia. Kotona olen sen 15min jonka aikana vaihdan vaatteet ja käytän koiran, yleensä syön vasta tallilla. Tallilla päivästä riippuen ratsin ja/tai teen iltatyöt. Kotia pääsen siinä puoli kymmenen pintaan. Syön, käyn pesulla joskus käyn koneella riippuen siitä kuinka pirtiänä olen. Nukkumaan pääsen aikaisintaan 11 pintaan ja sama jatkuu päivästä toiseen ja viikosta toiseen... Kuten olen sanonut "jokainen elää tavallaan"

Innolla odotan hiihtolomaa jolloin pääsen taas hermojen lepyttelylomalle Raaheen, Suskun tykö! Käytiin myös keskiviikkona katsomassa uutta asuntoa meille ja niinhän siinä kävi että muutto olisi edessä maaliskuun lopussa. Päästään kaupunkiin asumaan! Pois täältä keskeltä ei mitään, lähelle koulua, töitä, kauppoja, kavereita, mutta ainoana huonona asiana tässä on talli matkan piteneminen onneksi bussi kulkee ihan asunnon vierestä joten sillä pääsen kulkemaan yhtä hyvin kuin tähänkin asti.

2

3

Kaipaan ihan hirveästi niitä aikoja kun ei tarvinnut huolehtia mistään ja sai vaan mennä niinkuin sillä hetkellä tuntui. Kaipaan aivan liikaa sitä kun kerettiin kavereiden kanssa ratsastamaan yhdessä ja tekemään kaikkia kivoja asioita eikä tarvinnut kokoajan olla valmiudessa että mihin pitää seuraavaksi sännätä. Niitä hetkiä tämän pienen ja valkoisen kanssa, treenejä, maastoiluja ja sitä hauskan pitoa ilman kiirettä mihinkään.

Niin monesti haluaisin kovasti vain napata ponin tarhasta ja lähteä sillä maastoon. Aivan niinkuin ennenvanhaan, mutta se ei vaan toimi enään sillä tavalla. Täytyy sitten vain nauttiä niistä pienistä ihanista hetkistä mitä kerkeän viettämään pienen prinsessaponin, Mesen kanssa!♥

4

5

7

6

Joskus haluaisin vaan jäädä makaamaan sängyn pohjalle ja nukkua pitkään. Unohtaa työt ja unohtaa tallin. Toisinaan ajattelen kaiken muuttuvan aikanaan helpommaksi ja vähemmän kiireiseksi. Mutta tapahtuuko se koskaan? Voisiko se tapahtua ensi viikolla vaikko vasta kuukauden päästä?

Kaiken kiireen keskellä pitäisi myös pysähtyä hetkeksi. Miettiä niitä tämän hetkisiä hyviä asioita. Minulla on hyviä ystäviä ja ihania ihmisiä ympärillä auttamassa jaksamaan, myöskin nämä nelijalkaiset pitävät omalta osin huolen siitä että pysyvät aina mukana arjessani.

8

9

Tämä poni on päivieni piristäjänä aina tallissa ollessani. Ei ole väliä onko se karsinassa, tarhassa vaikko menossa kentällä. Aina sen nähdessään mieleeni palaa muistoja, hyviä ja ihania muistoja♥

10

11

Mitkä olivat teidän lempi kuvanne?

 Laittakaahan postaus ideoita!