sukset jalkaan ja menoksi!

Lauantaian pääsimme viimein kokeilemaan Aatun kanssa hiihtoratsastusta! Sää oli ihanan aurinkoinen ja pakkastakin oli korkeintaan -5 astetta. 

Mari halusi olla suksilla joten minä pääsin selkään. Mentiin aluksi pikku kierros ilman hiihtäjää, niin että Juho käveli piuhojen toisessa päässä. Ei Aatua piuhat kauheasti tuntunut haittaavan joten Mari otti kiinni kapulasta ja eikun matkaan.

Käveltiin alkuun hetki ja tarkkailtiin A:n reaktiota suksien ääneen, mutta ei se siitäkään mittään välittänyt. Joten lähdimmekin raville ja ravailtiin ihan reipasta tahtia ympäri baanaa. Käytiin myös "kisaradan" puolella, mutkissa kokeilemassa miten ne onnituvat. Hyvin nekin menivät.

Otettiin pikku pätkä laukkaa ja sekin meni tosi hyvin. A ei yrittänyt mitään tyhmää vaan laukkasi rauhallista tahtia eteenpäin. Mentiin sitten laukassa kahdesti  mutkainen "kisarata" ja vaihdoin jokaiseen mutkaan ravin kautta myötälaukat. Niistäkin A selviytyi moitteitta. 

Käveltiin välissä ja mentiin myös ravia jottei A ihan väsähä. laukattiin vielä kierros ja ravailtiin hetki .

Käveltiin loppuun kierrospellon ympäri ja sitten suuntasimme talliin. Pitihän sitä pihassakin ottaa muutama poseerauskuva.

Päätettiin myös Marin kanssa että mekin osallistumme kisoihin, jos saamme sinne kaksi luokkaa vaikeamman ja helpomman jossa olisi esteet matalempia. Niin päästäisiin niistäkin yli!

Iltapäivällä olikin vuorossa hieman nopeampi ja pienempi menopeli, Mese! Johanna halusi päästä kokeilemaan hiihtoratsastamista pitkästä aikaa ja Mese oli vapaana. Joten käytin tilaisuuttani hyväksi ja pääsin Mesen selkään.

Alkuverryttelyt päätin mennä pelkällä kaulanarulla sillä jouduin laittamaan ponille olumppian suuhun jotta se jarruttaa pellolla. Kentällä taas en mistään hinnasta sillä haluaisi ratsastaa. Poni oli oikein tyytyväinen päästyään kaulanaruilun parissa liikkumaan. 

Tehtiin siirtymiä, askeleen muutoksia ja laukana vaihtoja jotta sain ponin hyvin verryteltyä tulevaan reeniin.

Johanna kävi hakemassa sukset ja laittoi monot jalkaan. Laitoin ponille suitset päähän ja hiihtoratsi vermeet niskaan ja eikun menoksi. Lähdettiin alkuun isomman baanan kautta hieman ravaten ja lopulta laukaten  kohti mutkaista ja hyppyristä rataa. 

Mentiin rata muutamaan kertaan läpi, mutkineen ja spurtteineen. Olin ajatellut ettei Mersu jarruta kurveihin tai vaihda laukkaa niihin, mutta se teki molemmat oikeastaan se antoi minun ratsastaa jokaisen askeleen ajan.

Taitaa se Mese olla sittenkin minun kisakaverini! Tätä se poni rakastaa ja minun kanssani se saa näyttää parastaan ja innolla ootamme maaliskuun kisoja jotka ovatkin tasan kuukauden päästä! Varokaan vain kaikki muut kisailijat! Me tullaan eikä meitä pysäytä mikään, ei edes tippunut kenkä, kaatuminen tai hiihtäjän unohtaminen ladulle makaamaan. Me ollaan valmiina kaikkeen! - kaunis oli puheeni!

Tähän loppuun vielä muutama otos lauantailta!

ikuiset ponitytöt poneineen♥

love me like you do♥