torstai 19. maaliskuuta 2015

voittajana on helppo hymyillä

Tänään oli pitkään odotetut hiihtoratsastuskilpailut. Ne on nyt ohi ja ensivuonna uudestaan. Oli kyllä oikein hauska ja aurinkoinen päivä kaikinpuolin.

Kisoissa osallistuin kahteen luokkaan. Neljästi suksilla perässä ja kahdesti ratsain. Ai että kun oli maanantaina yläselkä kipiänä perässä tulemisesta, mutta se kannatti! Kotia lähdimme kolmen pokaalin ja kolmen ruusukeen kera!


Menin yhden tallin aikuisratsastajan Kaisan perässä. Ratsuna toimi luotettava Vilma ja luokka oli puomiluokka. Vimppu meni oikein nätisti kokoradan ja päästiin kunnialla maaliin. Luokka voittohan siitä tuli, kun ei mietä ollut muita osallistujia!




Seuraavana olikin vuorossa selkään nousu. Nimittäin kisan pääluokka alkoi jossa lähdin ensimmäisenä Mesen ja Miian kanssa. Miia verkkaili minulle Mesen valmiiksi, sillä itse olin kokoajan kädet täynnä työtä.
  Kisaan lähdimme vain pystyssä pysymään. Ja luokka voitto ois ollut kiva! Sen verran oli liukasta niin en antanut ponin pistää parastaan jotta selviäisimme hengissä maaliin. Jouhduin pitämään ponia aikalailla pystyssä ja siitä johtuukin korkealla olevat käteni. Vauhtia riitti kakkos sijaan asti ja pitää siihenkin olla tyytyväinen.









minun ja Miian ruusukkeet

Mersun jälkeen vuorossa olikin Vilma. Minä selässä ja Heka perässä. Vilman kanssa lähdimme vain hakemaan hyvää rauhallista rataa. Yllätyin positiivisesti kun Vimppu ei edes koittanut lähteä painelemaan vaan kuunteli nätisti minua ja apujani.








Vilma olikin viimeinen heppa jonka selässä mie kilpailin. Loput olivatkin suksilla tulemisia. Aloittaen Piskosta, joka ei suostunut menemään esteitä ja viimeisen tynnyrinkin unohti kiireessään kiertää. Muuten se meni oikein mallikkaasti ja isossa laukassa eteen.







Sitten ratalle pääsi Topias Liisa selässä. Edellisenä päivänä olimme hieman reenanneet tätä lajia. Ei edes koitettu hypätä esteitä vaan mentiin niistä suosiolla ohitse. Tynnyritkin meni hyvin ja jos oltais hypätty esteet niin ajasta päätellen olisimme olleet toisia. Menimme kuitenkin kisan ulkopuolisina.





Vihdoin oli vuorossa minun viimeinen rata. Se mentiin Vempulan perässä ja Satu selässä. Olin tuollakin vain Artoa tuuraamassa sillä hän ei voinutkaan osallistua selkänsä takia kisaan. Lujaahan me mentiin, voittohan sieltä napsahti!



Palkintojen jakoon mentiin Miian kanssa Piskon selässä tandemilla. Poni oli hieman kummissaan että mitäs nyt tapahtuu, mutta pian ymmärsi että kohta pääsisi menemään lujaa!






Kunniakierros käytiin tottakai. Piskovaan pääsi hieman lämpenemään tuossa ja meinasi meillä olla jarrut hukassa, Varsinkin kun toisella kädelle pidin pikkupokaalista ja toisella Miiasta. Kaikein hyvän lisäksi lähti Satu hyppäämään esteitä ja Piskohan oli ihan menossa mukana. Me oltaisiin vaan jääty Miian kanssa kyytistä siinä vaiheessa kun Pisko oisi hyppyyn lähtenyt tai sen jälkeisessä kiihdytyksessä. Suosilla jätettiin se välistä.





Nyt se kauvan haaveiltu kiertopalkinto komeilee minun lipaston päällä! Vihdoin se on täällä!

7 kommenttia:

  1. Varmaan te oikeasti menitte kakspäällä kunniakierroksen :DD Hauskaa näytti ainakin olevan ja olis kyllä itekkin joskus kiva kokeilla hiihtoratsastusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. haha ! :D mun hullu idea ja miia toisena hulluna suostui siihen :D ja kannataa kokeilla tosi hauskaa!

      Poista
  2. Olisi kyllä ollut hauska osallistua tai edes tulla katsomaan kisoja, mutta en päässyt ja näin jälkikäteen se harmittaa mutta jospa ensivuonna! Tosi hyvin ratsastit sekä menit suksilla ja onnea! :D

    VastaaPoista
  3. Onko Dani vielä turkalla? Onko Dani tamma vai ruuna?

    VastaaPoista

Kommentti julkaistaan vasta kun olen hyväksynyt sen! Älä siis laita kommenttiasi kahteen kertaan. -kiitos