pääsiäisloma

Nämä postaukset tulevat nyt hieman hassussa järjestyksessä, sillä pääsiäinen meni jo reiluviikko sitten. Selitykset sikseen ja eikun palataampa lomaa edeltävään torstaihin.

Meillä oli torstaina tunnilla maasto. Oli ihan kiva käydä porukalla maastossa. Ainoa asia mitä oisin voinut siinä muuttua oli satula! Sillä se ois ollut oikein kiva, mutta jätinkin sen lepäämään omaan telineeseen oottelemaan. Minä laiskana ajattelin päästä helpommalla, kun ei tarvitsisi putsata satulaa tunnin jälkeen. En tosin ajatellut ettäperjantaina olisi tarvinnut kävellä... Meno oli sen verran reipasta että sain laittaa jokaisen lihakseni töihin että pysyin kyydissä ja saisin vielä pidätettyä välillä. 

Välillä laukassa Vilma innostui ja koitti loikkia pitkin tietä. Onneksi osasin varautua niihin ja pysyin hyvin tasapainossa. Kaikesta huolimatta oli oikein hauskaa.

Perjantaina ratsastin hetken ravissa pikkukentällä. Mutta sen ollessa niin huono siirryin piakkoin pellolle ravaamaan. 

Kentällä Vilma oli melko kiva ja hieman tahmainen raskaan pohjan takia. Tein paljon taivutuksia ilman jalkkareita, oikeestaan revin ne iti siinä alkutunnista jo. Se ei vaan ollut kauhean hyvä idea eilisen maaston jälkeen varsinkin kun suuntasin lopputunniksi pellolle. 

Pellolla saatiin muutama laukkapätkä otettua, muuten ravailtiin. Sai siinä käyttää monia tuntemattomia lihaksi jotta pysyisi ison ja hyvin etenevän ravin kydissä. Loppukäynnit kävin rantatietä pitkin kävelemässä.

Lauantaina kiipesin pitkästä aikaa Annin selkään. Se oli hieman villi lomansa takia... Sainkin sitten tasapainotelle selässä oikein kunnolla. Pisti poni kaikkensa peliin jotta mie sieltä tippuisin. Ilmansatulaakin kun menin, selässä kuitenkin pysyin ja lopputunnista (puolitunnisesta) alkoi se olla jo kiva ratsastaa.

Sunnuntaina kipusin jälleen Annin selkään ilmansatulaa hieman sitä liikuttelemaan. Mentiin kaikki askellajit läpi. Tälläkertaa poni oli jo ihan fiksusti ja jätte pelleilyt pois. Lopuksi käytiin pellolla kävelemässä.

Illasta kävin myös ratsimassa Mimmillä. Se tosin loppui melko lyhyeen sen kipeän selän vuoksi.

Sen jälkeen mentiin Vilman kanssa hieman koulua. Se ei kiskonut, mutta ei se kyllä tehnyt muutakaan. Joten ratsiminen ei oikein innostanut. Mentiin kuitenkin kaikki askellajit läpi, Eikä aikaakaan ollut ihan hirveästi sillä me lähdettiin tyttöjen kanssa kattomaan fast and furious 7! Se muuten oli hyvä leffa!

Maanantaina meillä oli hyppyreeniä. Vihdoin kenttä on siinä kunnossa että pystytään hyppäämään kunnolla. Menin siis Aatulla ensimmäiseksi. Kentällä oli kolme pystyä. kaksi pitkillä sivuilla ja uksi lävistäjällä. 

Otettiin alkuverryttelyt itsenäisesti ja Alla oli hieman virtaa. Se koitti vaan painaa menemään pää pitkänä. Aloin tekemään paljon siirtymiä jotta saisin hieman ohjan päähän muutakin kuin vastaan painavan pään. Laukassa A oli hyvä. Se ei pukitellut tai tehnyt muutakaan tyhmää.

Kerkesin vielä kehua Satulle kuinka A on fiksu eikä pukittele. Niin saman tien ku alettiin hyppäämään se heitti kunnon pukkisarjat. En tiedä että ilostako vaiko siitä että se ei oisi hallut tehdä töitä. Oli syy mikä tahansa niin se loppui hetken kuluttua Aan todettua sen vievän enemmän voimia kuin hyppääminen.

Ristikkotasolla menimme ensin molempiin suuntiin yksittäisiä ja sitten pienenpientä rataa. Radat sujuivat hyvin, mitä nyt välillä nousi takapää. A ei koittanut mennä kertaakaan ohi ja se hyppäsi rehellisesti. Jos ei kerennyt jalat nousta niin mielummin se otti puomit mukaan kuin pysähtyi.

Rata nousi 50-60cm tasolle. Tällä kertaa menimme koko radan puhtaasti. Kävelimme hetken ja tulimme vielä 60-70cm radan hieman pidempänä. Tässä meillä putosi ensimmäinen jonka jälkeen alkoi ne kintut nousemaan ja ihan ilmavaralla pompimme.

Hieman suunniteltiin meidän ensimmäistä kisareissua. Tallinmäelle olisi tarkoitus mennä hyppäämään 26.4 60cm. Nyt pitäisi päästä hyppäämään vielä erikoisesteitä ja kokeilla lastausta. Sekä löytää _iso_ punainen ruusuke jotta kaikki ymmärtävät pysyä kaukana meistä!  Kun tuosta ei aina ota selvää mihin se seuraavaksi säntää varsinkin kun ollaan uudessa paikassa.

Hyppyjen jälkeen lähdimme käymään äimäraution klinikan maneeissa hyppyyttämässa Ponskua. Hyppyytyksessä kesti hieman pidempään ku olimme suunnitelleet.

Kerkesimme kuitenkin vielä hyppäämään ennen tunteja. Ratsunani toimi tällä kertaa Vilma. Tein itsenäiset alkuverryttelyt. Vilma oli heti alussa kivasti tuntumalla. Se ei kiskonut eikä tehnyt muutakaan ylimääräistä. Aloitettiin hyyppääminen pienistä pystyistä ja oksereista joita tulimme molemmista suunnita. Saatiin sille aina hyvä paikka ponnistaa.

Verkkaesteitä nostettiin siihen 80cm. Saatiin sille muutama hieman pohjaan tullut hyppy sekä yksi aivan liian kaukaa lähtevä. Muut osuivatkin aika lailla kohdilleen, kun muistin ratsastaa loppuun asti enkä jättänyt Vilmaa yksin.

Ensin tulimme pienen viiden esteen radan. Se sujui hyvin ja sain paikat kohilleen, laukka pyöri myös oikein hyvin. Nyt en ainakaan jäänyt pidättämään liukkaan pohjan takia ja Vilma pääsi eteenemään paremmin kuin pitkään aikaan. Hyppäsimme myös hieman pidemmän radan samoilla korkeuksilla.

Koitin myös keskittyä itseeni ja olla suorassa esteiden päällä. Kädet pitäisi vielä saada myötäämään hypyn loppuun asti enkä saisi palautua niin nopeasti takaisin, varsinkaan korkeilla ja leveillä esteillä.

Lopuksi otimme muutaman hypyn metrin okserille. Ekalla kerralla otettiin kielto, kuskin epävarmuuden vuoksi. Jätin Vilman täysin yksin heti kaarteesta päästyäni ja toivoin vaan parasta.

Seuraavalla kerralla päästiin yli, tosin hyppy ei tuli liian lähelle ja Vilma sitten loikkasi todella isolla hypyllä okserista yli. Saimme tullakkin heti uudestaan. Kolmaskerta toden sanoen ja fiksusti yli. Hyppäsimme vielä kerran ja paikka osui hyvin kohdalleen. Näissä hypyissä saisin kyllä parantaa istuntaani reilusti, katse eteen ja pidemmäksi aikaa ylös satulasta! Pikkuhiljaa pikkuhijaa.

Loppuverryttelynä ravilin kenttää ympäri puolilöysin ohjin ja annoin Vilman venyttää kaulaansa eteen alas. Käynnit mentiin rantatiellä. Tallissa laitoin Vilmalle kylmät jalkoihin ja sen karsinaan syömään heinää, sekä juomaan lämmintä melassia.

Kävin myös Annilla. Menin rantatiellä sillä se oli kovempi kuin kentän pikkuosa. Jälleen minulla ei ollut satullaa, huoh joskus kun olis fiksu niin laittaisi sen. Annilla oli virtaa ja paljon, kuten arvatasaattoikin. Sainkin kokea kunnollista pukkihyppyloikkalaukkaa pitkin tietä.

Yhtäkään tarkoituksellista laukkaaskelta en ottanut, mutta poni päätti ottaa. Tämän pelleilyn jälkeen sain Annin aisoihin ja se meni loppuajan oikein nätisti.