torstaina kaksi etsevalmennusta

Eilen(torstaina) minulla oli oman tunnin lisäksi heti tunnin perään valmennus, joten sain hieman kiirehtiä laittamaan Vilmaa jotta kerkeän verryttelemään. Omalla tunnilla ratsuna toimi Pisko. Tunnin piti Kaisa, valmentajani. Kentällä oli kuusi rakennettuna kuusi estettä, yksi okseri, vesimatto este ja loput olivat perus pystyjä.

villi-Pisko laitumella

Aloitimme alkuverryttelyn itsenäisesti. Tein paljon kaarteita ja ympyröitä, samalla asettaen ja taivuttaen. Muutamia tempon vaihteluita tein pääty-ympyrän sisällä. Teimme molempiin suuntiin saman tyylistä verryttelyä. Koitin heti alusta lähtien ratsastaa pienillä ja sievillä avuilla. 

Siitten siirryttiin oikeaan laukkaan. Alettiin samantien tulemaan pitkän sivun puolesta välistä puomikasalle ja siitä jatkettiin oikealle. Saimme siihen paikat just kohdilleen ja tahti pysyi toistaiseksi rauhallisena. Samaa tulimme myös vasemmasta kierroksesta, Pian siirryimmekin tulemaan kahdeksikkona puomikasan yli, joka pikku hiljaa nousi ristikoksi ja siitä pystyksi. Pystylle otimme muutaman hieman suuremman hypyn ja lähestymiset tulivat vähän turhan reippaassa laukassa. Mutta olin tyytyväinen että poni hyppäsi iloisesti.

Siiryttiin kaarre ratsastukseen. Tulimme oikeasta kierroksesta pitkänsivun alussa olevalle pystylle ja siitä kaarevalla okserille, matka jatkui edelleen oikealle. Tätä tulimme muutaman kerran peräkkäin. Ensimmäiselle kerralla en saanut ollenkaan jarrutettua, sen verran ohjaus toimi että sain kerrottua mitä hypätään. Eka pysty meni aina ok, mutta sitten tuli hirveä spurtti ja okserille.

Sitten tulimme parikertaa vesimatto esteen oikeasta kierroksesta. Ensimmäisellä kerralla otimme kiellon, sillä en ratsastanut itse päättäväisesti, toisella kertaa nätisti yli ja jatkoimme siitä samalle pysty-okseri kaarevalle linjalle.

Tulimme pienen radan pätkän vesimatto vasemmasta, pysty-pysty kaarevalinja ja oikealle, pysty-okseri kaarevalinja. Este korkeus oli ehkä siinä 70-80cm paikkeilla. Eikä Pisko tuntunut kertaakaan että se ei haluaisi hypätä, vaan se paineli korvet pystyssä aina kohti estettä. Välillä turhan vauhtilla ja toisinaan ihan ok tahdissa.

Viimeinen rata oli meille haastavin. Siinä oli sama alku kuin edellisessä eli vesimatto, pysty ja siitä nopealla tiellä vasemmalle punaiselle pystylle jota tulimme alkuksi, siitä oikealle ja pysty-okseri kaarevalinja. En meinannut millään saada kaarrettua vasemmalle niin tiukasti. Lopulta se onnistui ensin ravihypyn avulla ja sitten laukassa. Tähän oli hyvä lopettaa. Ravailin hetken pikkukentällä ja annoin sitten Piskon talutukseen. 

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kiirehdin Vilman laittoon ja pääsin oikeastaan vielä ihan hyvissä ajoin takaisin kentälle. Kävelin hetken ja siirryin sitten raviin. Vilma oli melko kiva ratsastaa. Tein myös Vilman kanssa paljon ympyröitä ja suunnan muutoksia. Laukassa mentiin lyhyet sivut lyhyessä laukassa ja pitkille sivuille eteen. 

Sitten aloitettiin hyppääminen oikeassa kieroksessa, pikku ristikolle. En saanut oikein hyvää paikkaa siihen ja hypyt olivat hieman turhan veteliä. Tulimme siis koko ajan laukassa, vain sen verran odotettiin aina kun este nousi. Pystyillä oli taas ongelmana liian kaukaa hyppääminen. Ja ei ne nekään tuntuneet mitenkään hyviltä hypyiltä. Pikkuhiljaa esteen noustessa alkoi paikatkin löytymään ja Vilma lähti sopivan isosti hyppyyn. Korkeimmillaan okseri-ristikko oli keskeltä 100cm.

 ainut kuva isommasta okseri-ristikosta

Käveltiin hetki ja sitten aloimme tulemaan ensi oikeassa kierroksessa vesimatto pystylle. Tarkoituksena oli saada vain hyviä lähestymisiä tavalliselle esteelle. Paikat sain melko kivasti itse katsottua eikä Vimppu tehnyt omia ratkaisuja ja lähtenyt mistä sattuun.

 Kuvat ovat napattu vähän liian aikaisin tai hieman liian myöhään, mutta laitampa ne silti tähän.

 Vaihdettiin vielä suunta ja tulimme vasemmasta kierroksesta. Otimme vain muutaman hypyn. Kerran tulimme aivan syliin, mutta Vilma nousi siitä vielä. Kuten Kaisa sanoikin "jos hevoseen on edestä koko ajan pieni paine, se nousee vaikka puomien alta hyppyyn ja Vilma on oiva todiste tästä. Se uskaltaa nykyisin lähteä huonommastakin paikasta hyppyyn kunhan olen itse menossa siitä.

 Lopetimme hyvään hyppyyn ja otin kunnon loppuverryttelyt. Ravissa työstin vielä kaarteilla ja ympyröillä. Loppuun Vilma sai oikein pitkät loppu käynnit.