liian paljon kuulumisia

Näin se kirjoittaminen taas jäi... Tarkoitukseni oli tehdä viimeviikolla kaksikin postausta siitä kun Susanne (blogi) oli meillä ponien kanssa. Nyt kirjoitan ehkä jo hieman vanhalla ja tylsällätavallat taikka ainakin samalla tavalla kuin monesti, mutta tällä nyt mennään.

Maanantaina 6.7 Susanne saapui tallille puolenpäivän jälkeen. Samaisena päivänä alkoi leiri jossa olimme isosina. Laitoimme ensin kaikki tavarat suurinpiirtein paikoilleen ja ponielle lisä lanka pihattoaitaan jotta ne pysyisivät varmasti aidan sisällä.

Sitten suuntasinkin jo Aatua hakemaan. Menimme ihan normaalisti koulua kentällä. Ei tehty mitään erikoista tehtävää. Kaikissa askellajeissa ympyröitä ja kaaria. Aatu oli melko kiva ratsia ja se liikkui ihan kivasti.

Illalla käytiin vielä maaston vedossa Topiaksen kanssa ja Susanne lähti Matilla peränpitäjäksi.

Tiistai 7.7 Tiedossa oli koulureeniä Vilman kanssa. Laitoin oikein koulusatulan Vilman selkään jotta tulisi edes hieman kouluratsastus fiilis. Tein pitkät alkuverryttelyt käynnissä ja ravissa. Aloitin sitten tulemaan suoria linjoja ja voltti kahdeksikkoja.  Sain paljon kivoja pätkiä. Käännöksissä Vilma lähti hieman valumaan pitkäksi ja karkasi vähän ulkoa. Muuten sain tehtyä pieniä askeleen pituuden muutoksia ympyröiden ja suorien teiden aikana.

Aloitin laukka työskentelyn käynti-laukka siirtymillä ja pääty-ympyröillä. Vaihdoin joka "pitkänsivun" alussa suuntaa lävistäjillä joissa otin peruutuksia keskelle. Alkuun meinasi Vilma olla sitä mieltä että peruutukset on tyhmiä varsinkin kun sen perään nousi suoraan laukka. Saattoi tammassa paistaa innostus ja peruutukset tuli hieman hätäiseen. Pikku hiljaa alkoi Vilma odottamaan myös peruutuksissa ja laukan nostoissa. Saatiin oikein kivoja pätkiä myös tässäkin tehtävässä.

Siirryin ison kentän vapauduttua siihen ravailemaan ja tulin neliötä keskellä kenttää, samalla ylittäen puomit yhdellä sivulla ja kulmiin ratsastaessa ajattelin reilusti ulkoa kiinni ja ulkojalasta kääntyvyyttä. Neliötä tulimme molempiin suuntiin. Saimme oikein näppäriä ja melko koottuja kulmia, sekä puomit mentiin hienosti jalkoja nostellen.

Keskiviikko 8.7 Pääsin käymään hieman Matin selässä, Susannen ratsastuksen aikana. 

Hyppyytimme myös illasta leiriläsiten kanssa settiksiä. Pikku Ponskukin pääsi kujaan hyppimään. Pöljänä se jäi vielä loppuravienkin aikaan vaan pomppimaan esteitä. Se otti aina kujan toisesta päästä vauhtia ja esteiden yli, uu käännös ja takaisin. Huomaa kyllä että Ponne tykkää pomppia.

Latte

Tomppa

Torstai 9.7 Kävimme ponitalutuksessa Turkan saaressa Piskon ja Tompan kanssa. Huonon sään vuoksi ei talutettavia ihan hirveästi ollut, mutta ei se ketään haitannut!

En mennyt omalle tunnilleni sillä Liisa hyppyytti tuntien jälkeen hieman pienemmässä porukassa. Pääsin kuitenkin hyppäämään muutaman isomman hypyn Mimmin kanssa. Kisoja hieman ajatellen.

Mimmistä pääsin suoriltaan jatkamaan Vilman kanssa. En nyt muista kauhean hyvin miten tultiin esteet. Alkuun taisi olla pieninä 50cm korkuisina kahdeksikon tapaisella kaksi estettä. Sitten pientä rataa samalla tasolla. Muutama isompi rata joissa esteet oli 60cm-90cm ja se oli oikein kivaa tulla rataa jossa esteissä on koko eroa!

Ratojen jälkeen tultiin 80-100cm linjaa johon oli tarkoitus tulla neljä laukkaa, mutta ei saatu oikein paikkaa osumaan ensimmäiselle ja kun lopulta osuimme niin jäi väli ahtaaksi ja pystyn ylin puomi kopsahti kenttään. Liisa sitten laski ensimmäisen esteen ristikoksi ja vaihdoin hieman reittiä. Paikka osui hyvin ja väli oli sopiva. Siihen oli hyvä lopettaa siltä päivältä.

Perjantai 10.7 Jatkoimme taas talutusratsastuksen merkeissä samassa paikassa, tällä kertaa otimme Tompan sijasta Laten mukaan.

Sieltä selvittyämme menimme Susannen kanssa maastoileen. Minä Vimpulla ja Susku tietty Matilla. Oli siinä kullä naurussa suu kun Susanne painelee Matin kanssa kun viimeistä päivää meijän perässä ja me mennään Vimpun kans rennosti ilman penkkiä rauhallista laukkaa pitkin hiekka baanoja.

Lauantai 11.7 Tällä kertaa vietimme viisituntia neljän hepon kanssa talutuksessa maalla, onneksi sää suosi ja tuuli sopivasti pitääkseen ötökät loitolla.

Iltapäivällä hyppäsin sitten Aatun kyytiin ja mentiin hieman esteitä. Se innostui ihan toden teolla ja luuli osaavansa katsoa itse hyppypaikat, muttei se osannutkaan vaikka kuinka yritti. Saatiin me hyviäkin hyppyjä. Korkeimmillaan pompittiin 70cm kolmen esteen rataa.

Sunnuntai 12.7 Oli tarkoitus pomppia kisojen perästä esteitä kun oli ratakin kentällä, mutta ei sitten jaksettukkaan vaan mentiin ihan rennosti ilman penkkiä. Sain Susannenkin yllytettyä käymään Vimpun kyydissä mutta ei se siitä kauheasti innostunut ja pysyttelikin sitten kuvaajan roolissa mielummin. Tehtiin vähän maastakäsittelyä kentällä ennen selkään nousua. Menin kaikki askellajit läpi renosti. Loppuun vielä hieman taiteiltiin ja seisoin selässä tms.

Mitäs tykkäsitte? Oliko liikaa kaikkea samassa postauksessa?