Viime sunnuntaina pääsin pitkästä aikaa hyppäämään Vilmalla kunnolla ja meillä meni yllättävän hyvin siihen nähden miten kauan viime kerrasta oli. Olin siis hypännyt Vimpulla viimeksi Turkan kisoissa 1.11.
Sitten itse asiaan. Olin koko viikonlopun tallilla Liisan seurana ja oltiin jo aiemmin sovittu että Liisa hyppäyttää mua ja Vilmaa sunnuntaina. Puoli kahden aikaan hain Vimpun sisälle ja laitoin sen valmiiksi. Esteet oli jo valmiina kentällä lauantain hyppytuntien jäljiltä. Kentällä oli 14m suhteutettu pysty-okseri - linja pitkällä sivulla, samalta pystyltä kaareva 14m linja toiselle pystylle lävistäjällä, päädyssä yksittäinen pysty, toisella pitkällä sivulla kolmen esteen in&out- jumppa.
Lähdin kentälle verkkailemaan ja Vimppu tuntui mukavalta. Liisa tuli kentälle ja tehtiin suht normaalit alkuverkat (ravia molempiin suuntiin asetellen ja taivutellen, laukassa samat jutut.). Sitten hetki käyntiä kun Liisa laittoi esteet sopiviin korkeuksiin.
Aloitettiin hyppääminen jumppasarjalla jossa oli aluksi kolme ristikkoa, välit olivat lyhyitä ja Vimpun laukkaa piti lyhentää ja terävöittää melkoisesti tavallisesta ratalaukasta. Vilma tajusi yllättävän nopeasti mistä oli kyse ja lyhensi itseään. Laukka oli lyhyttä mutta terävää. Tultiin jumppaa muutaman kerran sellaisenaan molempiin suuntiin ja Liisa nosteli esteitä sen mukaan miten Vilma tehtävää suoritti. Muutaman kerran jumpalle kääntäessäni unohdin ratsastaa takapään aktiiviseksi ja Vimppu joko hyppäsi löysästi tai pudotti raville. Liisa antoi samantien palautetta ja korjasin omaa ratsastustani. In&out meni huomattavasti paremmin kuin aiemmilla hyppykerroilla ja tehtävän jälkeen Vilma oli hyvin ohjan ja pohkeen välissä ja laukka oli mukavan pyörivää.
Jumppailun jälkeen käveleskeltiin hieman pidempään (kävellään pitkin ohjin noin 5min välein aina hetki) ja sitten jatkettiin treenailua. Seuraavana tehtävänä oli hypätä lävistäjällä oleva pysty ja jatkaa siitä päädyn kautta okseri-pysty - linjalle. Linja oli Vilmalle sopivat kolme laukkaa. Tämä tehtävä meni hyvin.
Seuraavaksi Liisa kertoi minulle seitsemän esteen radan jossa in&out - jumppa oli yksi este. Radan ratsastus ei mennyt aivan nappiin, sillä olin jumpan jälkeen jäänyt itse hieman hitaaksi ja ratsastin useaan kertaan liian varovaisesti ja lähelle estettä (pyysin Vilmaa odottamaan viime metreillä). Vilma ottaa puomeja hyvin harvoin radoilla ja tälläkin kertaa se kokosi itsensä yli esteistä vaikka en osunut optimaalisiin paikkoihin. Minun onnekseni (ärsytyksekseni) Liisa antoi armotonta palautetta heti virheiden sattuessa ja niiden jälkeen. Tiesin itsekin mitä olin tehnyt väärin, mutta Liisa ohjeisti joka askeleella ratsastustani kunnes otin itseäni oikeasti niskasta kiinni ja keskityin. Ratsastin saman radan kolme kertaa ja lopulta menomme näytti tarpeeksi hyvältä ja saimme pitää pidemmän huilaustauon (ONNEKSI).
Hengähdyksen jälkeen aloimme tulemaan lävistäjällä olevaa pystyä ja siitä kaarevaa linjaa kohti toista pystyä. Aluksi tulin pari kertaa kaarevan, ja kun (taas) jäin itse liian hitaaksi ja odottelemaan, Vilma oli vaikeuksissa kaarevan toisella pystyllä, joten haimme hypyn kondikseen pelkällä lävistäjä-pystyllä. Homma alkoi taas sujumaan yhtä asiaa lukuunottamatta, MYÖTÄYS... Liisa oli ennen treenejä katsellut videoitani aiemmista treeneistä ja kiinnitti erityishuomiota siihen, että annan hevoselle hypyssä tilaa ohjalla (aiemmin en muistanut aina myödätä tarpeeksi jos ollenkaan).
Viimeisenä tehtävänä tulimme okseri-pysty -linjaa. Tehtävän ratsastus sujui kaiken kaikkiaan hyvin, muutamaa virhettä lukuunottamatta. Kerran ratsastin okserille liian löysässä laukassa, liikaa pidättäen ja ponnistuspaikka tuli liian lähelle, minkä vuoksi Vilma hyppäsi liikaa ylös ja jatkoi esteen jälkeen ravissa, käänsin linjalta pois ja tulin vielä kertaalleen hyvällä menestyksellä.
Seuraavaksi Liisa kertoi minulle seitsemän esteen radan jossa in&out - jumppa oli yksi este. Radan ratsastus ei mennyt aivan nappiin, sillä olin jumpan jälkeen jäänyt itse hieman hitaaksi ja ratsastin useaan kertaan liian varovaisesti ja lähelle estettä (pyysin Vilmaa odottamaan viime metreillä). Vilma ottaa puomeja hyvin harvoin radoilla ja tälläkin kertaa se kokosi itsensä yli esteistä vaikka en osunut optimaalisiin paikkoihin. Minun onnekseni (ärsytyksekseni) Liisa antoi armotonta palautetta heti virheiden sattuessa ja niiden jälkeen. Tiesin itsekin mitä olin tehnyt väärin, mutta Liisa ohjeisti joka askeleella ratsastustani kunnes otin itseäni oikeasti niskasta kiinni ja keskityin. Ratsastin saman radan kolme kertaa ja lopulta menomme näytti tarpeeksi hyvältä ja saimme pitää pidemmän huilaustauon (ONNEKSI).
Hengähdyksen jälkeen aloimme tulemaan lävistäjällä olevaa pystyä ja siitä kaarevaa linjaa kohti toista pystyä. Aluksi tulin pari kertaa kaarevan, ja kun (taas) jäin itse liian hitaaksi ja odottelemaan, Vilma oli vaikeuksissa kaarevan toisella pystyllä, joten haimme hypyn kondikseen pelkällä lävistäjä-pystyllä. Homma alkoi taas sujumaan yhtä asiaa lukuunottamatta, MYÖTÄYS... Liisa oli ennen treenejä katsellut videoitani aiemmista treeneistä ja kiinnitti erityishuomiota siihen, että annan hevoselle hypyssä tilaa ohjalla (aiemmin en muistanut aina myödätä tarpeeksi jos ollenkaan).
huomioi myötäys!
Kaiken kaikkiaan onnistunut hyppykerta josta jäi 'hyvä maku suuhun'. Opin tuomaan Vilman parempiin paikkoihin ja ratsastamaan laukkaa entistä terävemmäksi, jolloin esteiden ylittäminen ja paikan näkeminen onnistuu helpommin.
Sovimme Liisan kanssa seuraavan hyppytreenin tulevalle sunnuntaille.
♥Venla
Sovimme Liisan kanssa seuraavan hyppytreenin tulevalle sunnuntaille.
♥Venla
Hyi kauhee missä kunnossa tuo kenttä on, miten te tollasella hyppäätte noin isoo? Ja eikö Vilman hypys oo vaikee olla kun sen pää on noi ylhäällä? Tosi tyhmännäköisesti hyppää:D
VastaaPoistahyppää selättömästi niin on tyhmä näköinen
PoistaMeillä pidetään kyllä varmasti huolta siitä, että hevosten hyvinvointi menee kaiken edelle. Kenttä näyttää sateisten öiden jälkeen mutaiselta ja huonolta mutta ei itseasiassa ollut liukas tai upottava. Meillä ei missään nimessä haluta leikkiä yhdenkään hevosen terveydellä hyppäämällä liian isoja esteitä huonolla pohjalla.
PoistaJa hypystä sen verran, että Vilma on nuori hevonen jolla on hyvä kapasiteetti, mutta se ei kaikitellen vielä osaa käyttää itseään hypyissä, minkä vuoksi hyppää selättömästi varsinkin pienemmillä esteillä. Tuskin yksikään 7-vuotias suomenhevonen hyppäisi 110cm luokkia mikäli se ei siihen pystyisi. Meillä mennään aina hevosen ehdoilla!
-Liisa
jos hevonen ei käytä kroppaa niin eihän sen tarkoita ettei se voisi hypätä 110cm luokkia:-D varmasti vilma pystyy mutta tekniikka hakusessa. mielestäni hevonen pitäisi ns.opettaa erinlaisilla jumppaharjoituksilla käyttämään oikein kroppaa hevosta ajatellen ennen kuin hyppää isoja esteitä. eihän se edistä hevosta jos se ei pysty kehittämään oikeita lihaksia kun on väärä tekniikka. en sano ettekö menisi hevosen ehdoilla tai ajattelisi hevosia ennen kaikkea mutta vilman tapauksessa hyppytekniikkaa olisi syytä jumpailla koska ei se itse sitä opi ellei sitä auteta eikä se ajan kanssa korjaannu. enkä tarkoita että vilma hyppäisi aina selättömästi päinvastoin, hienoja hyppyjä pyöreällä selällä hyppii välillä mutta sekin pitäisi olla ainaista riippuen tietenki tilanteesta.
VastaaPoistaEn ymmärrä ollenkaan mitä haet kommentillasi. Meillä on varmasti erittäin ammattitaitoinen valmentaja opettamassa niin hevosia kuin ratsastajiakin (huom. itse olen yksi ratsastajista en missään nimessä valmentaja). Jos olisit katsonut Vilman 110cm tasolla hyppääviä ratoja, se varmasti käyttää selkäänsä paremmin kuin moni moni muu tämän ikäinen hevonen. Valitettavasti puhut asiasta mistä itselläsi ei ilmeisesti ole tarpeeksi tietoa. Harjoittelussa meillä noin 80% on nimenomaan sitä jumppaamista ja tekniikkaa kehittävää ja hyvin harvoin hypätään ratoja tai muita ns hevoselle helpompia tehtäviä. Kisakaudella tietysti asia on toisin. Tämän hevosen kohdalla nyt vaan sattuu olemaan niin että se ei käytä itseään kunnolla alle 100cm esteillä, VIELÄ. Me tehdään aivan varmasti kaikki asiat hevosen kehittymisen eteen. Jos vertaa Vilman hyppyä vuoden takaiseen, voi huomata äärettömän eron sen kehityksessä. Lisäksi Vilman takaosa ei ole koskaan ollut erityisen aktiivinen ja laukka on jäänyt nelitahtiseksi. Laukassakin on huomattava kehitys tapahtunut. Jos asiasta jotain ymmärrät.
Poista-Liisa
Hienoja hyppyjä, kehitystä tapahtunut.
VastaaPoistakiitos :)
Poista