110. vähemmän on aina enemmän!

Ei sitten eilen mittään postausta tullu kun en jaksanu enää illasta koneella istua.

(c) minä

Eilen mulla ja Totolla oli kouluvalkka, Johanna pisen ja sen oli tarkotus olla tunnin mut venähtikin puoleksitoista tunniksi. Tunti oli ihan mahtava ja saatiin paljon aikaan Toton kans. Kuvia eikä videota valitettavasti ole joten joudutte tyytymään tälläisiin sekalisiin muokkaamattomiin heppakuviin.

Heti tunnin aluksi Johanna korjas mun jalan niin että polvi on kunnolla irti ja alapohe kiinni, eikä haitannut vaikka varpaat osotti vähän ulos koska silloin sain kuulemma paremman tuen kylkeen kun mulla on niin lyhyet jalat. Sitten sain lyhyen raipan peukaloitten väliin, silleen et piti pitää käsillä raipan monlemmista päistä ja jos halusin asettaa niin se piti tehä vartaloa kääntämällä, tässä vaiheessa aattelin et mitäköhän tästäkin tunnista tulee... Jatkettiin sitten ympyrällä kevyessä ravissa edelleen raippaa apuna käyttäen. Voi että se keventäminen oli hassua en oikein tiiä miten sen selittäis mut tuntu jotenki kauheen tyhmältä keventää silleen.


(c) minä

Sitten vaihettiin raipat takas et sain olla normaalisti, mutta käsi hiljaa ja edelleen asettuu vain vartalolla tehdyillä avuilla. Toto vaan juoksi kenttää, "ympyrää ympäri"  kuulostaapa tyhmältä! Johanna käski istumaan joka askeleella syvälle satulaan ja hengittämään aina ulos, tiivistämään lantionpohjan ja jännittämään hieman vatsalihaksia joilloin pyydettiin Totoa oottamaan. Alettiin sitten ottamaan laukan nostoja, muutama askel laukkaa ja takas raviin. Tämä tuotti jo nii paljon pään vaivaa mulle ettei siitä meinannut tulla oikein mitään, varsinkin kun Totolla oli edelleen jouksu vaihe päällä. Aina kun muistin laittaa jalat kii ja istua syvällä satulassa tuli siirtymistä hyviä ja ei lähetty paineleen tuhattajasataa, mutta kun jalat irtos tai muuten vaan kököttelin nii laukka että ravi olivat pitkää ja tahditonta. 



(c) Miia

 Vaihettiin sitten suunta oikeaksi ja jatkettiin samaa. Ja yhtäkkiä kaikki loksahti kohilleen. Lopultakin tajusin sen Johannan sanonnan "vähemmän on enemmän!" Ymmärsin miten ratsastetaan eleettömästi. Miten paljon se vaatii kaikkia muuta kuin kättä! Aina kun vauhti kiihtyi tiesin jalan irronneen. Aina kun pää nousi tiesin jalan irronneen.



(c) minä

Jatkettiin sitten laukkaa ympyrällä. Aina kun Johanna näki mun käyttävän edes vähän kättä hän tokas vähemmän on enemmän jolloin tiesin että pitää istua syvällä jalat kiinni, käsi hiljaa ja nin pehmeänä että sen päässä ois voinut ollaakin Toton suun siasta pikkulinnin nokka eikä se olisi siitä hajonnut. Se laukka se oli vaan niin mahtavan tuntosta kun Toto oikeesti laukkas eikä mennyt jotenkin päättömästi pitkää laukkaa. Eikä me kompuroitu! Yleensä me laukassa ollaan ihan nokallaan mut nyt kun Totokin joutu töihin ei ollu aikaa jättää jalkoja matkasta. Johanna käski verrata tätä nykyistä siihen edelliseen asentoon ja eron huomas heti niin maasta kuin selästä. Toto muuttui pitkäksi eikä polkenut alleen  ja kun istui takaisin satulaan sain taas sen mahtavan fiiliksen kuinka se pieni istunnan muutos voi muuttaa niin paljon! Tehtiin sitten muutamia siirtymiä ja ne onnistui oikein hyvin. Vaihdettiin vielä takasin vasempaan ja taas vähempi on enempi. Ja se sama pieni ihme tapahtui saatiin tähänkin suuntaan niin paljon paremmin irti laukkaa kuin normaalisti. Muutamat siirtymiset käyntiin asti onnistivat tosi hyvin ja nostot oli tarmokkaita nostoja ei juoksemisia tai sähellyksiä ilman sitä neljätä jalkaa joka jäi jo edellisellä kiekalla jonnekkin.


(c) Miia 2013 alkukevät,
hankireenejä ootellessa

 Kävelin sit siinä hetken ja ooteltiin et tuntilaiset lähtevät mettään että saahaan vielä käytyä radat läpi. Ravailin vielä hetken ennen kun aloitin k.n specialin ratsastamisen. Rata meni aika kivasti pitää vaan muistaa valmistella siirtymät paremmin, pienillä tiskirätti pidätteillä. Ratsastin vielä sen C-merkin ja siinä ei oikein loppua kohti keskittyminen pysynyt ykkös sijalla kun koitin muistella miten se rata menikään. Ravailin sitten loppu ravit ja kävelin poies. Toto oli kyllä niin mahtava ja miekin opin ratsastamaan jälleen kerran uudestaan! Torstaina on sitten luvassa kankireeniä ja toivottavasti silloin joku ois kuvaamassa jottain pätkiä.

Mitäs tykkäsitte tälläsestä postauksesta?

 -venppa

 

 

ja muistakaas aina ihan sama mitä teette heppojen kanssa

"vähemmän on aina enemmän!"