60. minun ja Penan tarina 4.3.2013-30.8.2013

Päätin nyt kirjoittaa tämän meijän 6kk kestävän taipaleemme täänne. VAROITUS! tästä tulee pitkä ja paaaljon kuvi!

Kaikki alkoi siitä kun Satu alkoi puhumaan siitä et sen kaverilla oisi poni myynnissä, mut se ei pidät ratsastajii selässä. No me alettiin Liisan kans vinkuun et se tulis Turkalle. Sitten tuli hiihtoloma ja Susku tuli meille. Puhuttiin taas siitä pikkuponista joka pitäs saaha meille. Inkutuksen jälkeen lähettiin Satun, Liisan ja Suskun kans hakeen Pena meille. Se tuli siis meille ratsutettavaksi ja oli edelleen Sarilla kokoajan myynnissä.

Sinä samaisena päivänä noustiin ekan kerran ponin kyytiin. Eka Liisa ja sit mie. Poni oli ihan kunnolla, laukka ei oikein noussu. Yks pukki saatiin sillon ja sekin tuli kun pyysin lisää tempoa laukassa. Taisi ponia jännittää ekana päivänä kun helppous loppuis sit siihen...

 

ekan kerran ponin kyydissä

tällänen rääpäle se oli

 Tiistaina sit Susanne lähti kotia. Menin sit illemmalla tallille et ratsitaan Penalla. No minkäköhän lainen se oli... no pukkipukkipukki ryöstö jne.  Koko viiko meni näin välillä meni ihan hyvin ja sit taas pukkiapukinperään.

Kokkeiltiin sit yks päivä hypätä. Mentiin silloinkin korkeimmillan 50cm. Ei uskottu et se pääsee isompaa joka osottautuikin myöhemmin vääräksi. Tällä tunnilla poni alko kiskomaan nokkaakin alas :s selästä en kummiskaan tippunut.

Kokeiltiin myös ilman satulaa menemistä. Se oli melko mielenkiintoista.

Jatkoin ahkeratsi ponilla ratsastusta ja koitin opettaa sille tapoja. Hoitaessahan tämä rääpäle oli kuin unelma, joskus se juoksi karsinasta ulos jos tilaisuuden sai. Tarhassahan poni juoksi karkuun mua kun tiesi joutuvansa töihin ja täm kuski ei tippuiskaan kyydistä. Mentiin välillä pellollakin et jos ponilla on vaan niin paljon virtaa ja siks pukittelee, mut kun poni tajus et täällä mennään kovaa nii sit mentiinkin! Se ei kävelly kotia sekunttiakaan vaan keuli ja loikki laukkaan ja sit laukassa hiasti vaan kentän aitaan. Maastossa tämä kaveri oli unelma.
Kuukauden poni oli täysin mun! Sitä ei voinu ottaa tunnille, kun kerran yks tyttö kokeili sitä niin se vaan keuli ja pukitteli kokoajan.

Tämän koulu keulimistunnin muistan hyvin...

 

Ensimmäinen oikee estetunti oli 19.3 Anne hyppyytti silloin ja mentiin sarjaa jossa oli eka ristikko ja sit okseri. Mentiin jopa 80cm! En ois ikinä uskonu et pena hyppää tollasii.  ja sori en osannu istuu nuissa hypyissä ollenkaan

Edistyttiin huimasti koko maaliskuun ajan. Pukit vähenty, ainakin osittain. Pääsin työstään ponia ihan kunnolla. Tallillekkin oli aina kiva tulla ja tuolta ponin kyydistä ei päässyt vihasena pois.

Huhti kuu alkoi ja poni alkoi juosta tunneilla. Rtasin silti ite ponin joka päivä vaikka oiskin menny tunneilla. Pena alko kehittyyn ja se oli helppo ratsastaa ja oikeesti melko kuuliainen kun sille päälle sattu. Vieläkin välillä tuli näitä keulimisii ja pukkei. Ja todella useasti tallissa istuessani mulle huudettiin et tuu ratsiin Penalla, kun se ei liiku, se kiskoo päätä alas tai se pukittelee.

Lumet alko jo sulamaan siinä luppu kuusta ja piti mennä pellolle hyppäämään. Sehän sopi mulle. Vähän oli kotiappäin liikaa vauhtii, mut se ei paljoo haitannu. Tällön me hypättiinkin meijän eka 95cm tultiin se muutamankerran ja tässä on vaan yks kuva siitä ja toi hyppy ei ollu ihan parhaimpii.

Pitihän sitä ottaa söpöjäkin kuvia♥

 

 Lumet suli lähes kokonaan ennen toukokuuta ja päästiin kuivalle kentälle ratsimaan. Ja sänkkärille! Siellä sit päästeltiin mitä ponista lähti.

Meille tuli sit pieni satula kriisi kun ponille ei istunut enään mikään satula... Poni ontui muutaman viikon jonka aikan se kulahti takas olemattomaksi poniksi mikä se oli kun se mulle tuli.

 

 Toukokuu jatkui ja poni ei enään ontunut menin sit sillä yhtenä päivän muutman vp:n  jälkeen pellolla ja ponillhan oli virtaa vaikka muille jakaa. Sieltä tuli pukkia ja loikkaa viemistä, äkki käännöksii ja köyrimissi kaikkea mitä se poni vaan keksi. Kerran tippuin sinne kivikolle seisalteen kun poni kirjaimellisesti vei sinne ja mie yritin mennä oikeelle mut poni menikin vasemmalle. Menin sit kentälle ja tipuin siellä kin aluks kerran kun poni veti laukasta pään alas ja alko pukitteleen. Toinen kerta oli lähe saman lainen.

Kuun lopussa tallillamme oli kisat ja päästiin sinne hyppään ristikko. Mentiin puhtaasti se ja sain ruusukkee.

 

Kevät vaihtu kesään ja loma alko. Pääsin vielä paremmin ratsimaan tällä ponilla. Tehtiin oikeesti ihan kaikkea mitä "omalla" ponilla voi tehä. Maastoiltun, tuuppailtiin, hypeltiin esteitä, jopa ohjas ajoin tätä pikkusta. Menin maastoesteitä ja sitten vaan hölläiltiin.

Luottamus kasvoi molemmin puolin ja poni juoksi oikein mun luokse aina kun menin tarhaan ja huusin sen nimiä♥ En pystynyt toivomaan parempaa kuin tällänen pikkupallero ja sit vielä Pisko ja Mese! Käytiin maastossakin ja siellä oli sellanen lätäkkö jossa Pena mahtu melkein uimaan. Vietettiin myös sillä monta lämmintä päivää ja laukattiin täysii hiekkapaanoilla.

Koulussakin poni oli ihan suber ja teki oikeesti lähes kaiken mitä tollaselta pikkuponilta pysty pyytään.

 

 
Todellisuus iski jälleen vasten kasvojaj ja poni ei ollutkaan enään puhas vaan ontui ja ontui, monta monituista päivää ellei jopa viikkoja. Välillä tuli päiviä jolloin poni oli täysin terve ja seuraavana päivänä taas ontui. Nautittiin kaikista terveistä päivistä. Juoksuttelin poni, puunasin ja paijasin. Käytiin lenkeillä ja menin aina välillä päittillä selästäkäsin. Päätettiin laittaa sen omistajan kans Penalle kengät. Se kengitys oli vähän mielenkiintoinen operaatio... Mut se autto taas muutamaksi päiväksi ja taas se ontu.

Ja taas kävelytystä ja juoksutusta... Ponillekkin alko kertyy niin paljon virtaa et kun talutin ponin laitsalta kentälle niin se teki sellasia ihan kunnon pukkiloikkia siinä mun vieressä. Heinäkuun lopussa poni oli taas terve ja pääsin ratsastamaan sillä. Sen jälkeen se ei enään ontunutkaan yhtään. Ehkä se halus kesäloman tai jotain :D

Toine oli ihan vähän mielissään  kun mentiin ekat pikku esteet loman jälkeen. :3 Ja tästä ponista pystyy sanomaan et "kerran pukkiponi aina pukkiponi"

 

Syksy läheni ja kesä alko loppumaan. Koulut alko ja taas en päässyt niin useasti ratsimaan tällä karvakuonolla kun oisin halunnu. Mentnin paljon ilman penkkiä, maastoilin ja kentällä puksuttelin. Se oli niin ihanaa mennä ohrapellolle laukkaamaan täysillä polkuja pitkin, sekä maastossa rällättely ja pikku esteidesn ylitys. Sitä me molemmat rakastettiin ja siitä me nautittiin.

 

 

 

 

Sitten sain kuulla että ponia tullaan kokeileen 29.8 torstaina ja minut pyydettiin ratsimaan pena "hyväksi" seuraavan päivän koeratsastusta varten.

 

Päätin mennä aluks kaulanarulla ja sit ratsastaa ponin kunnolla. Pena oli niin ihanan helppo sillä kalanarulla et nyt kaduttaa etten mennyt sillä useammin niin.

rakas♥



Tämä oli sitten viimeinen ratsastus  turkalla tällä ponilla );

Sain kuulla Satulta perjantaina et poni lähtee ja tuli heti itku. Nytkin valuu kyyneleitä kun kirjota tätä.

 

"Haikein mielinhän minä tallille lähin perjantaina kun tiesin et poni lähtee. Mentiin Jonpen kans hakeen poni sisälle. Sari oli jo tullu tallille ja ootteli ponia. Laitoin Penalle sen vanhat päiset päähän ja hain sen kaikki kamat mitä sillä oli mukana kun haettiin se Turkalle. Harjasin sen ja syötin sille ainakin viis porkkanaa. Sit sanoin Sarille et oon valmis. Lähettiin vinkan luokse ja Sari kysy et haluunko taluttaa sen sisälle ja tottakai halusin viedä ponin koppiin. Aluks poni jäi tuijottamaan vinkkaa silleen et onko tonne pakko mennä. Hetken päästä poni jo kävelikin koppiin ja laitoin sen kiinni. Sanoin sille hyvästit ja tulin ulos. Pena jäi kattoon mua et pääsenkö mukaan siitä pikkuluukusta, mutta suljettiin se luukku ja poni lähti kohti uusia seikkailuja. Käänsin selkäni ja pästin ponin uuden omistajan hoiviin, hyvät muistot sydämmessä pysyen♥" Kopsasin suoraan siitä toisesta postauksesta. 

 

Tämä poni opetti mulle paljon siitä ettei koskaan saa luovuttaa. Aina on katsottava tulevaan ja jättää menneet taakseen. Pena oli minulle kuin omaponi ja en unohda sitä koskaan♥ Monet kysyivätkin et miks en ostais sitä(vieläkun se oli turkassa) Jos mulla ois ollu paljon rahaa niin oisin varmaan ostanutkin sen. Nyt se ois liian myöhäistä sillä on uudet omistajat ja uus elämä.

 

~rakastan sua ikuisesti♥~

 

Yhtenä syys päivänä kun olimme menossa kisoihin...

 

"Sunnuntaina oli sit taas suunta kohti Haapavettä. Tällä kertaa mentiin Miian kans Salen autoon. Oltiin jäädä kopin kans kiinni siihen tallin eteen mut onneks päästiin siitä ylös toisinku Satu ja ne jäi siihen kiinni, lopulta ne peruutti sit tallin ympäri ja tuli toista kautta. Oltiin varmaan pulessa välissä matkaa ja Sale vaan oli et "tuolla on varmaan hirviä kun autot hijastaa" mie vaan et "otetaanko kuvia? :D" sit Sale oli silleen "ne on hevosia!" minä katon sitä yhtä pientä ponia tarkkaan ja oon silleen et ei se voi olla, on se, ei voi olla... "ON SE! SE ON PENA! PYSÄYTÄ AUTO" Sale pysäytti ja minä ja Miiä rynnätiin ulos autosta, ne lähti juoksen meitä karkuun mut huusin ihan täysillä et "PENA!" nii sit poni käänty ympäri korvat pystyssä ja juoksi mun luokse. Oli niin epätodellista et poni oli siinä mun sylissä, 4tien varressa. Olin yhtä hymyä siinä, varsinkin ku Satu ja muut tuli siinä menjän jälkeen sinne ja oli silleen et onks toi Pena ja mie vaan hymyilin ilosta. Siinä sit soitettiin ponin omistajalle ja joku oli ilmeisesti soittanut poliisillekin kun ne saapuivat paikalle. Ne oli helpottuneita kun oltiin lassottuu pollet valmiiksi. " Otettu suoraa toisesta postauksesta.



I love you sososo mush



Omistaja tuli ja hyvästelin ponin jälleen mut nyt iloisena ja tiedän sen nyt et poni itsepitää huolen siitä että nähään vielä joskus♥

 

Toivottavasti joku ees jaksoi luea tämän! Huomenna tulossa tuntipostaus ja yli huomenna HIHS:iin!

 

-venppa