joulukalenteri │luukku 14

Nyt saattekin lukea minulle tärkeistä, mutta jo kuvioista pois jääneistä hevosista. Pienen selityksen ja kuvien kera! Tähän postauskeen sain kirjoitettua vain ennen aaltokankaalla asuvista hevosista, sillä jokainen tietää Penan ja Toton tarinan. 

Palattaessa vuoteen 2008. Silloin sain ensimmäisen hoitohevosen, Tompan. Tomppa oli oikealta nimeltään Fantom ja se oli reilu 160cm korkea puoliveris ruuna, se syntyi 1995 Virossa. Se asusti Aaltokankaan ratsutalleilla jossa olin edellisenä keväänä aloittanut ratsastuksen. 

 Tomppa oli hoitaessa maailman kiltein ekä tehnyt kärpäsellekkään pahaa. Ratsastaessa se oli tasaisen rauhallinen ja helppo, paitsi silloin ku se päätti lähteä... Tompalla oli paha tapa, kun sille kertyi paljon virtaa se purki sen ratsastaja selässä villeillä pukkiroloilla. Itsekkin tipuin sellaisista meidän ensimmäisetn kisojemme verryttelyssä. Näissä kisoissa hyppäsin vasta toista kertaa. Onneksi esteiden korkeus ei päätä huimannut, se oli miniristikko luokka. Pääsin myös ensimmäisen kerran Tompan kanssa ratsastamaan koko tunnin ilman taluttajaa(se tapahtui jo reilusti ennen kisoja)!

Jo tuolloin mie osasin lukea Tomppaa, milloin sillä oli sellainen päivä että se saattaisi ottaa ja lähteä niin tiesin olla varuillani ja vältellä tilanteita josta se saattaisi innostua. Tompan kanssa opin paljon ja sainkin sillä mennä ensimmäisiä itsenäisiä ratsastuksiani 2009 ja 2010. Jossain vaiheessa se innostus tähän kilttiin jättiläiseen jäi ja aloin tykkäämään enemmän haasteellisimmista hevosista. Tomppa myytiin jossain vaiheessa yksityiseksi ja se jouduttiin lopettamaan syksyllä 2013 nivelrikon takia.

Ihan ensimmäinen hoito- ja kisaheppani♥ Lepää rauhassa rakas♥

Seuraavana tulee mieleen pieni ja pippurinen Jummi. Jummi  oli oikealta nimeltään Burhults Jum Jum, noin 120cm korkia welshin poni. Poni oli kuin mikäkin pieni söpölöinen siellä karsinassa, mutta ootappa kuhan selkään kiipesi niin sitten sai kyytiä. Ponilla oli oikein kunnolla asennetta ja se jaksoi  kokeilla kaikkea. Pään kisokomisesta järkyttäviin hyppypykki loikkiin!

Tämä poni opetti minulle paljon siitä mitä pienen poniratsastajan täytyy osata pysyäkseen kyydissä ja saadakseen ponin toimimaan. No minä pienenä topakkana tyttönä aloin ratsimaan Jummilla ja en mie siltä alas tullut kuin kaksi kertaa joka oli aika hyvä siihen nähden että menin sillä tositosi monta kertaa! 

pahoittelen kuvien laatua!

 Topakkuuteni ansiosta sainkin ratsastaa Jummilla ihan riittämiin ja lopulta laitoin jo toivomusviesteihin että "en tahtoisi mennä Jummilla tänään tunnilla!" ja no kukakohan muu siinä listassa oli kuin Jummi? Välillä ketutti kun ei saanut muita heppoja alleen, mutta toisaalta olen iloinen että Tuuli laittoi minulla Jummin aina uudestaan ja uudestaan.

Jummin kanssa kävimme myös kisoissa tällä kertaa jo ristikossa. Mentiin se puhtaasti ja kokonaan laukassa ilman yhtään pukkia! Paitsi no kunnia kierroksella se jumitti ja alkoi riehumaan.... Ihan sen tapaista! Näiden kisojen jälkeen sain paljon kehuja kun menin kuulemma niin hyvin Jummilla. Kuten kaikki loppuu aikanaan niin minunkin ratsastukseni Jummilla. Se myytiin pois ratsikoululta sen sopimattomuutensa vuoksi. Nykyään tosin se on jossain päin eteläsuomea kulkee nimellä Jammi.

Sitten päästäänkin jo Alpoon. Minun pieneen rakkaaseen new forest ruunaan. Alpo syntyi suomessa 2000 ja sen säkä oli 142cm sekä sen oikea nimi oli Snowberry Adonis. Se ei ollut rakkautta ensisilmäyksellä mutta eihän ne koskaan ole. Loppujen lopuksi Alpo oli se joka opetti minulle hyvin paljon luottamuksesta! 

Alkuun minua ei oikein kiinnostanut tämä poni, johtuikohan siitä ettn saanut sitä tunnille vaan kaikki muuta saivat sen? Sitten kun se päivä koitti että pääsin sen selkään. Olihan se ihanaa! Seuraavan puolivuotta menin epäsäännöllisen säännöllisesti Alpolla vähintään kerrankaks kuukaudessa. Sitten tuli minun synttäreiden vuoro ja sain lahjaksi estekurssin 50-60cm. Menin koko kurssin Alpolla ja jos silloin en vielä siitä pinänyt niin silloin viimeistään. Aloin pyytämään sitä tunneille niin paljon kuin mahdollista.

Hyppättiin myös kisoissa mentiin 60cm ja 65cm. Aina mentiin puhtaasti mutta se ei riittänyt sijoituksille. Silloin olin vielä vähän hillitympi ratsastaja kuin nykyään. Alpo tuli myös hoitohevosekseni. Pystyinkö olemaan onnellisempi? Kesällä 2010 pääsin vuokraamaan Alpoa viikoksi ja kolmen päivän estekurssista menin sillä kaksi päivää. Hyppäsin myös ensimmäiset "esteeni" ilman satulaa ja käytiin uittamassa/kahlaamassa

Alpon kanssa päästiin kokemaan kaiken laista. Maastossa salaa laukkailua, leikkitunnilla hepan vaihto hipassa oltiin parhaimpii! Mentiin sellasta vauhtia että ei meitä kukaan kiinni saanu. Hypättiin myös mun ensimmäiset isot esteet 85cm! 

Siitä oli alkanut tulla ilkeä hoitaessa. Se saattoi hyäkätä karsinaan tulijan kimppuun, tarhassa haettaessa se kävi päälle tai juoksi vaan karkuun. Moni sanoi että olen hullu kun hoidan sitä kiinni pitämättä ja jopa Tuuli käski minun laittaa se kiinni, mutta miksi? Maailman kiltein poni piti sitoa seinään? EI ! En sitonut en edes laittanut päitsiä sille. Alpo oli aina niin lutunen eikä koskaan tehnyt minulle pahaa ei des luimistellut vaikka menin ruoka aikaan sen karsinaa.  Saatoin istua siellä heinien keskellä ponin kanssa kun se rauhassa söi ilta heiniään. Eikö se menekkin niin että hevoset ovat juuri sellaisia kuin niitä pidetään?! 

Viimein oli pitkään ootettu estekurssi tammikuun puolessa välissä. Tuuli oli luvannut minulle Alpon koko viikonlopuksi hyppy kaverikseni. Ensimmäinen päivä oli mitä ihanin ja päästiin tuolloin hyppäämään meidän ennätyksemme 85cm ja vieläpä osana rataa! Olin hyvinhyvin onnellinen. Seuraavana päivänä menin iloisesti varmistamaan listasta että Alpo on minulla silloinkin, mutta ei... Listassa luki Pösö? Mitä, miksi. Sitten kaverini tuli kertomaan että Alpo lähti aamulla melaraan... En pystynyt vastaamaan mitään vaan juoksin vessaan ja itkin. Koko tunti meni ajatellen että "älä itke, älä itke!" Tunnin jälkeen autoon päästyäni äiti kysyi miksen mennyt Alpolla ja se riitti minulle, purskahdin jälleen itkuun ja koitin kertoa että se oli myyty. Myöhemmin sain kuulla että miksi se lähti. Onneksi sain nähdä sitä vielä silloin kun se asui Torniossa.

Poni myytiin 16.1.2011. Se oli liian ilkeä ratsikouluun. Se kävi melarassa ja sieltä puolasta josta tuli takasin suomeen eteläsuomen myyyntitallille ja sieltä myytiin nykyiselle omistajalleen.

Sinua on kova ikävä♥

linkki videoon

Alpon lähdön jälkeen menin paljon Topilla ja Pösöllä. Ne molemmat olivat minulle silloin tosi tärkeitä ja auttoivat jaksamaan. 

Topi oli nuori suomenhevos ruuna. Pikkunen oli todella kiltti ja pääsin sen kanssa opettelemaan miten niitä nuorempiakin ratsastetaan. Nuoresta iästä huolimatta Topi oli koulussa melko osaava ja sain sitä ratsastettua jo hieman oikein päin. Esteissä se oli taas ihan aloittelija ja tarvitsi paljon apua siinä.  

Topi myytiin yksityiseksi ja se jouduttiin lopettamaan marraskuussa 2012 suolen kiertymään. 

Pösö oli meijän pikku minipeugeot. Bijou, nf säkä oli varmaan siihen 140cm pintaan ja ikää ei varmaan 6 vuotta enempää. Tässä on poni jonka mie olen laittanut hyppäämään ihan sen ensimmäisiä esteitä, niin erikoisia kuin tavallisiakin. Tuuli aina vaan totesi että ei se oo koskaan tälläsiä mennyt mutta nyt menee! Korkeimmillaan mentiin 90cm esteitä valmennuksissa. Jossain vaiheessa jäi myös Pösön ratsastus vähäiseen vaikka poika tallilla asuikin. Kerran pääsin vielä kiipeämään ponin kyytiin ennen kuin se muutti uuteen kotiinsa Äimärautiolla yksityiseksi.

 V.K Lena "Täplä" nf tamma säkä reilu 140cm, Täplä oli minulla aina silloin ratsuna kun kaikki muut hävisivät alta. Täplä oli varmaan helpoin käsitellä ja ratsia mitä tiiän hevosista! Se on niin hyvin koulutettu ja se osasi niin paljon kaikkea!

Tällä ponilla ratsastin ihan Aaltiskan alkuajoista loppuun asti! Täplällä menin ensimmäiset erikoisesteeni, se opetti kuinka kuljetaan kauniisti perään annossa ja miten kisoissa voitetaan kaikki! Tämä poni on antanut niin monelle niin paljon ratsikoulu aikoinaan onneksi se on nyt päässyt yksityiseen omistukseen.

 Esteitä päästiin kisaamaan 60cm alkaen ihan 85cm ratoihin sijoittuen! Käytiin myös naapuritallilla Saaralla kisaamassa, siellä menimme enimmäkseen koulua He Btä sijoittuen, jopa ensimmäiseksi! Voitettiin myös kultaa Oulunsalon ja Aaltokankaan yhteisissä kilapailuissa 2011 luokassa 60cm.

 Tämän ponin kanssa sai aina niin hyviä ja ihania onnistumisen tunteita! Koskaan en kuitenkaan tykästynyt tähän poniin niin kuin Alpoon tai Oskuun. Joten meidän tiemme eroaminen oli melkoisen surutonta.

Sitte yhtenä päivänä(2013) tämä tamma saapui meille laitsalle. Pääsin sillä sitten ratsimaan ja olihan se muuttunut niistä ajoista kun kävin sillä tunneilla. Aivan ihana pallero se oli edelleen!

Vuosi oli 2011 kevät. Talliin oli tullut uusi hevonen! Kuka se on? Millainen se on? Saanko mie sen tänään tunnille?! Ai en vai höh! Saanks mie sen ens kerralla? Joo kai!

 Viikko kului ja pääsin nousemaan ihanan puoliverisen ruunan selkään, säkää sillä oli reilu 150cm ja nimeltään Last Waltz "Osku" ikää siltä silloin löytyi 8v (2003) Osku oli sähäkkä pikku puokki jolla oli energinen liike joka suuntaan. Meidän ensimmäinen tunti oli ja meni. Oliko se rakkautta ensi silmäyksellä? Saattoihan se olla! Seuraavalle viikolle kinusin että saan kokeilla Oskua estevalkassa. Kaverit pelotteli mua et se on ihan villi hypätä että nekin joutu lopettaa tunnin kesken. Mikään ei kuitenkaan saanut käännettyä mun päätä!

 Tältä ne hypyt näytti ekalta tunnilta ja me mentiin lijaa oikeesti! Mutta jokin tuossa ihanassa sai minut vaan jatkamaan! Menin Oskulla kaikki estevalkat ja mahdollisimman paljon tunneilla.

 Kouluakin me koitettiin parhaan mukaan mennä mutta no eisiitä oikein mitään tullut ainakaan alku aikoina. Päästiin me jokunen k.n speciaali mantyä mutta prosentit eivät edes riittäneet 55% Joten keskityyttiin ihan esteratsastukseen.

 Kävin myös hoitamassa Oskua aina kun pääsin, sillä tämä oli jo sitä aikaa kun minulla oli Mese liikutettavana ja kisattavana! Sitten kun Mesellä ei enään voinut mennä niin keskityttiin taas täysillä Oskun kanssa reenaamiseen.

 Startattiin estekisoissa 80cm ja sitten minnun ensimmäinen 90cm jossa sijoituttiin neljänsiksi. Käytiin muutamia kisoja tuolla tasolla ja aina mentiin puhtaasti.

 Sitten alkoi jo kenttä kausi. Minulla vaan ei enään ollut aikaa eikä oikein innostustakaan käydä aaltokankaalla. sillä minulla oli Turkassa Mesen kuntoutus ja Sallin reenit menossa. Joten päätin lopettaa kesäksi ja mietin että jatkanko syksyllä. Kesällä minulla oli vielä estekurssi jonka menin kokonaan Oskulla. Se jöikin sitten viimeisimmäksi kerraksi tällä jätkällä! Ne kolme päivää olivat aivan super huiput. Hypättiin reilun 100cm tehtäviä onnistuneesti!

Osku myytiin syksyllä 2012 Pudasjärven ratsastusoppikouluun hevoseksi. 

Tämä jätkä opetti minulle paljon puoliverisistä ja siitä kuinka isoja esteitä hypätää, kuinka jännittäminen piti lopettaa jotta saa hevosen rauhoitettua, kuinka vaikeita päätöksiä tehdään ja niistä selvitään ilman toisen tukea.

Joku joskus sanoi minulle Oskun olevan ilkeä ja että se potkii ihmisiä... No mie ainakin oon vielä ihan reijjättä ja hyvissä voimin. Rakkaus on molemmin puolista♥

sinua on suuri ikävä♥

linkki videoon