joulukalenteri │luukku 2

Tänään saattekin kuulla ihan normi kuulumisia kuluneen viikon ajalta. Kuten jo eilen kerroin olen Vilman kanssa mennyt rennon letkeästi koko kuukausi ja niin mentiin myös viime viikko. Tammalla oli kaksi vapaa päivää keskiviikkona ja sunnuntaina. Sekä meidän hypyt jäi välistä, onneksi Vimppu meni kuitenkin yhdelle minun tulilaiselle hyppy kaveriksi jottei sen tarvinut saada taasen kevyempää.

Keskiviikkona pääsinkin kiipeämään Mesen kyytiin(sinne pääsinkin vain yhdellä konstilla, vedoten mun syntttäreihin!) ja suuuntana olivat maastot! Täytin tosiaan 17vuotta, what?! Mihin nää vuodet ovat oikein kadonneet? Vasta oli innokas pieni ponityttö joka innosta tärissen kertoi äitilleen että pääsisi ratsastamaan yksityisellä kilpaponilla valmennuksiin. Siitäki on aikaa jo neljä vuotta...

kuvat on napattu viime ja edellis talvelta.

Muistelmista päästäänkin nyky hetkeen. Metässä oli tarkoitus mennä ihan nätisti... Tai ainakin mie aattelin niin, ponilla oli muuta mielessä ja pian me viiletettiinkin menemään pitkin hiekkateitä(jotka onneksi olivat sulia!) Oli niin ihanaa ettei sitä voi sanoin kuvailla. Minullakin alkoi oikein onnen kyyneleet valumaan silmistä kun muisteltiin niitä ihania aikoja jolloin käytiin joka viikko mettässä painelemassa ilman minkään laista huolen häivää.

Hieman myöhemmin pääsin myös Rocolla maastoilemaan tällä kertaa ei tarvinnut mennä yksin vaan sain kaksi muutakin mukaan lähtijää. Jälleen mentiin melko reipas maasto, mutta pysyttiin paljopaljon hitaammassa vauhdissa kuin Mesen kanssa. On se maastoilu kyllä niin kivaa ku mettät tuntee kuin omat taskunsa ja ei ne hepatkaa ooo tässä neljän vuojen aikana ihan hirveesti oo muuttunu.

Kuten jo ylempänä luitte, en mennyt Vilmalla omalle hyppytunnille vaan ratsunani toimi Roco. Joka toimi myös sunnuntaina kisaratsunani.

kuvista kiitos Merille ja laadusta maneesille..

Kenttä oli melko kova joten esteet pysyivät maksimissaan 70cm. Alkuverryttelyssä koitin ratsastaa pikkupojan läpi niin molemmista jaloista kuin edestäkin. Hetken siinä oikeita nappuloita haeskeltaessa alkoi se toimimaan. Saatiin hyvin laukka pyörimään ja jarrut toimimaan. Oli hyvä aloittaa tehtävät.

Aloitimme ihan pienellä pystyllä jonka päällä vaihdettiin suunta ja tehtiin pääty-ympyrällä oleva kolmenpuomin ja pystyn kaareva. Nämä menivät heti ihan nappiin. Laukat vaihtu ja tempo pysyi hyvänä, tasaisena läpi ympyrä. Alettiin lisäämään tehtävään jatketta. Nyt mentiin ympyrän jälkeen sama suunnanvaihto este ja toiseen päätyyn samanlainen ympyrä. Tämäkin sujui ongelmitta. Lopuksi lisättiin vielä toisen pääty-ympyrän jälkeen suunnan vaihtoeste jossa jatkettiinkin myötälaukalla suoraan pikkukentälle josta hypättiin kolmen esteen sarja. Ekalla kerralla sarjan välit olivat turhan lyhyitä sekä Roco pääsi karkaamaan turhan aikaisin hyppyyn jolloin tultiin koko homma innarina... Eikun uudestaan ja nyt sujuikin oikein mallikkaasti. Siihen oli hyvä lopettaa ja ottaa loppuverryttelyt.

Ratsastin aatullakin poikkeuksellisesti kaksi kertaa, maanantaina ja perjantaina. Maanantaina kokeiltiin hieman ohjas ajoa, joka todettiin melko hankalaksi. Sillä kun päästin A:n suitsista irti ja koitin päästä sen taakse ohjaamaan lähti se saman tien pakittamaan ja minä kävelin siinä sen eessä kun en oikein muutakaan voinut. No me sitten peruutettiin kenttä toiseen päähän jonka jälkeen se sitten älysi että voi mennä eteen päin. Sen jälkeen kaikki meni oikein hyvin. Pitäisi ensi kerralla ottaa joku mukaan taluttamaan niin päästäisiin hieman helpommalla. Menin myös hetkisen ilman satulaa jotta se saisi liikkua hieman enemmän.
Perjantaina mentiin ihan satulan kera kouluratsastusta. Alkuun tein väistäjä uralla ja sitten siksakkina. Ravissa tehtiin loiviakiemuroita ja siirtymiä. Hieman oli jarrut hukassa, huomasi kyllä edellispäivän vapaan. Päätin ottaa hieman laukkaa molempiin suuntiin koko kenttää pitkin. Se auttoikin sain ratsastettua A:ta paljon pehmeämmäksi edestä. Edelleen se oli kiireellinen mutta parempi kuin alkuun. Laukassa tehtiin myös kaheksikkoa jossa vaihdoin ravin kautta aina laukat.

Lauantaina käytiin tutustuttamassa Annia sanginsuun maastoihin. Satu lähti meille kaveriksi. Mentiin kaikissa askellajeissa reilun tunnin maasto. Anni ei peläännyt mitään. Käynnissä ja ravissa tuli kuin juna perässä. Laukassa se koitti hieman nakella niskoja ja pukitella, mutta kun komensi eteen niin loppui pelleilyt. Pystyttiin menemään niin edessä kuin takanakin, eikä edes haitannut vaikka jäätiin niin kauvas jälkeen ettei Silveä enään nähkynyt, silloin nostettiin vaan laukka ja otettiin ne kiinni. On sillä vaan niin uskomattoman ihanat askeleet että huhhuh! Niin ihan pallero♥

Anni siirtui eilen Turkan omistukseen!

Lauantaina leivoin sitten kakkupohjan, illalla täytettiin se Liisan kasn ja sunnuntaina kuorrutettiin. Tälläinen oli lopputulos! By Liisa 18v 5v ja Venla 17v 4v...

Laittakaahan kommentilla tulemaan, postaus/video aiheita siitä mitä haluatte nähätä ja lukea!