Peikon matkassa: Luukut 18 & 19: Susanne kirjoittaa

Pahoitteluni luukun 18 pois jämisestä, minulla ei vain yksinkertaisesti ole ollut aikaa kirjoittaa sitä. Tässä luukussa saatte lukea Susannen kirjoittamaa tekstiä meistä! Susanne on yksi parhaista ystävistäni ja sen kyllä huomaa! Innostuin tekstiä lukiessani värkkäämään teille myös videota meidän yhteisistä hevosteluista.(laitan sen blogiin esille kunhan saan sen valmiiksi!)

Susanne tuli käymään meillä ensimmäisen kerran 2013 hiihtolomalla, ratsastimme silloin monilla eri hevosilla. Kovalevyn hajoessa katosi suurinosa kuvatuista materiaaleista. Nämä neljä kuvaa on otettu kyseisellä viikolla.

hieman järkyttynyt kuski, Heppulla oli menohaluja hiihtoratsastuksessa

melkein osuivat keskelle estettä

vielä kun Pena oli kiltisti

Venla pyysi mua kirjottamaan jotakin tänne sen puolesta. Tottakai nyt yritin sitten keksiä jotakin mahdollisimman luovaa, joten älkää ottako liian vakavasti kaikkea.. Tutustuin Venlaan kesällä 2012, kun oltiin samalla leirillä Sarin tallilla. Muistan ennen leirin alkua kattoneeni Venlan facebook kuvia ja aattelin, että tuo on pelottava ihminen ja että häntä pitäisi varoa. En tiedä miksi tämmöiset ajatukset, mutta todellisuudessahan oltiin leirillä loppujen lopuksi kuin paita ja peppu.

Siitä kesästä lähtien ollaan pidetty yhteyttä lähes päivittäin. Aina pitemmillä lomilla ollaan nähty ja silloinkin ollaan oltu tallilla lähes koko ajan. Hevoset siis todella yhdistävät meitä. Venlan kanssa ollaan tehty kaikkea mahdollista yhdessä hevosten kanssa, välillä se tekeminen on ollut hyvin järjetöntä.

Silloin kun Venla oli ekaa kertaa meillä v.2013

v. 2014

Tapana on myös 'koutsata' toisiamme, minun kohdallani tämä tarkoittaa sitä, että Venla huutaa pellon laidalla: "Mitä sää sielä seläsä oikee teet!?" "Koita ny istua sielä!" "Ei, ei, ei, mitä nää teet?!" Todellisuudessa mää nauran hevosen selässä ja aina jossakin vaiheessa ryhdistäydyn ja alan ratsastamaan. Tämä on ehkä yksi se syy miten musta on tullu parempi ratsastaja, se että joku jaksaa jankuttaa ja välillä huutaa suoraan joitain asioita, on oikeasti tehonnut! Laitan usein viestiä Vempalle, että mitä tekisin tänään Rotserin kanssa, saan heti kivan litannian tehtäviä mitä voisin tehä. Eli jaamme ratsastustehtäviä myöskin.

Tämän ratsastuskerran videoissa Venla on koko ajan äänessä, juurikin "Mitä sää teet?"

Tällöin sidottiin jalustimet satulavyöhön kii, jotta mun jalat pysyis suht paikallaan.

aina niin totisena! v. 2014

Molemmat ollaan hyvin itsepäisiä ihmisiä ja mielipiteet asioista kyllä sanotaan, etenkin toisillemme hyvin suoraan. Esimerkiksi hevosmaut menee täysin ristiin. Minä en tykkää suomenhevosista juuri ollenkaan, mutta Vemppa on taas vannoutunut niiden nimeen. En myöskään tykkää yhtään Venlan parista suosikkihevosista, kuten Vilmasta ja Piskosta.

Voitte kuvitella millaisen saarnan Venla piti mulle Rotserin ylläpitoon ottamisesta, mutta en sitä kuunnellut. Ehkä pieneksi Retu-faniksi sai poni itse Venlan värjättyä sen kultaisen luonteen takia. Skipperistä en oikein tiedä edes mitä mieltä Venla on. Kokemukset vanhuksesta on Venlalla seuraavat a) ponilla ei ole jarruja b) ponilla ei oo kaasua c) ponilla ei ole rattia. Kuulostaa painajaismaiselta ponilta, mutta annetaan itsepäiselle vanhukselle siihen oikeus. Matista Venla ilmeisesti pitää aika paljonkin, paitsi että se on pieni ja hyvin pyöreä poni, Myös aika itsepäinen.

Edellisestä ylläpitohevosestani Etika II eli Ellistä Venla todella piti. Olihan se tosi osaava ja hyvä opetusmestari. Itsekin kyllä tykkäsin hevosesta, mutta ei se ollut lainkaan minun tyyliseni. Venlan tämän hetkinen vuokrahevonen Vilma on minun mielestäni korkeaa ja pitkää vinttikoiraa muistuttava kirahvi. Olen kyseisen hevosen selässä kerran käynyt ja voin sanoa, että vikkelään tulin alas sieltä ihan omasta tahdostani. Eikä mua sinne takaisinkaan enään voi saada. Ei siis ole lainkaan minuun makuuni kyseinen hevonen.

Mitä tästä eri hevosmausta opimme on se, että meillä ei ainakaan siitä tule koskaan riitaa, että molemmat haluaisivat saman hevosen! Tai näin ainakin uskon! :D

Silloin kun Skipper haluaa lumi hankeen, nii sillon sinne mennään. ;)

Tältä ne Skipperin ja Venlan hypyt enimmäkseen näytti. v.2013

Minun parin minuutin kestoinen ratsastus Vilmalla. v.2015

Venla hyppäsi muutaman kerran pikku Matilla. v.2015

Venla pääsi "ihastumaan" tähän huippuun ori poikaan.v.2015

Niinkuin kaikki ystävykset, myös me jaamme toisillemme niin ilot kuin surut. Valitettavasti meillä näitä valituspäiviä on useammin kuin niitä jolloin jaamme hyviä asioita. Yhdesti Venla mainitsikin, että luuli että mulla menisi taas kaikki päin männikköä kun olin laittanut niin paljon ääniviestejä. Tosiasiassa kyseessä oli riemunpäivä! Miten jaksamme kuunnella ja auttaa toisiamme usein kaikissa ongelmissa, sitä en tiedä. Usein väännetään huonot asiat vitsiksi ja nauretaan niille tai sitten vain yritetään keksiä hyvää ratkaisua asioihin.

Jos ei olla tallilla tai kaupungilla, niin meijät löytää aina kattomasta leffoja joko tietokoneelta tai leffatykiltä.. Maratooni meiningillä ollaan useita sarjoja katottu putkeen. Eli jos totta puhutaan niin tallihommien jälkeen me katotaan sarjoja ja leffoja, sitte syyään vähän ja taas katotaan jotakin, sitten jos meillä ollaan, niin pikainen iltatallin teko ja jälleen ollaan kattomassa jotakin sarjaa. Yleensä tämä katsominen venyy yömyöhään ja neljän aikaan aamuyöstä saatetaan tajuta lähtä nukkumaan jos silloinkaan.